Mikäpä siihen vanhan flunssan perään sopiikaan niin kivasti, kuin uusi flunssa? No, vihdoin alkavat skidit olla terveitä. Vanhemmilla toki vielä joku hyppykuppa kurkussa, jotta elämästä ei liikaa tulisi nautiskeltua. Mahdollisesti jopa eri taudit molemmilla, niin että voidaan sit tehdä vaihtikset kun alkaa nykyinen kyllästyttää.

Minä hankin omani joko teatterista tai bileistä. Kävin molemmissa ilman lapsia (Omaa elämää!), mutta toki saman illan aikana, ettei lasten tarvitse eroahdistella tai muuten kärsiä äidin ylettömästä hummailusta. Kustannustehokkaasti meni siinä 3,5 tuntia matkoineen päivineen. Ja kylläpä se oli kerta kaikkiaan Eeeee-haaaa-naaaaa. Ei sillä, että olisi ehtinyt nähdä muuta kuin että mun tyypit on vielä elossa ja hoodeilla. Mutta että kuitenkin ovat, kun sitten joskus tästä maidon- ja vaipantuoksuisesta arjesta haluan loikata vähän aikuiselämän puolelle.

Tirppa on alkanut jokeltelemaan urakalla. Paljon asiaa sillä on heti aamukuudelta ja juttu jatkuu solkenaan syömä- ja nukkutaukoja lukuun ottamatta iltauniin saakka. Hirveä annoskateus iskee Tirpalle aina, kun joku muu syö jotain, ja innokkaana hän maistelee muiden annoksista tippuvia makupaloja. Palasten nieleskely ei vielä oikein suju, mutta natustelu on ilmeisesti kaiken sen kakomisen arvoista. Lempparileluja ovat kaikki pehmeät, joiden kanssa on kiva painia lattialla. Onneksi meillä on laaja valikoima Pulun käyttämättömiä.

Pulu on puolestaan innostunut taas piirtämään ja maalaamaan talven tauon jälkeen. Ulkoleikeistä paras on "jääpallo", käydään pallottelemassa sählyvehkeiden kanssa leikkipuiston jäällä, kengät jalassa. Tirppaa Pulu haluaa myös hoitaa, ja tässä sairastellessa Pulusta on ollut tosi kovasti apua nenäliinojen hakemisessa. Pulu on flunssasta tervehdyttyään nukkunut muutamia öitä heräämättä, Tirppa syö edelleen 3 kertaa yössä.

Henkilökohtainen paskamutsiuteni kristallisoituu tällä hetkellä leivontaan. Oon alkanut tykkäämään leipomisesta, joskin ainoastaan Pulun seuroissa. Kotileipomomme erikoistuu kuivakakkuihin, koska Pulusta on kivaa sekoitella taikinaa (ja syödä). Joten nytpä leivomme kakun tai pari viikossa. Eikä edes joka kerta kukaan ehdi tänne meidän kakkua nautiskelemaan ja syömme kaiken itse. Pahimmillaan Pulu vetää ensin kakkua iltapalaksi ja sitten kakkua aamupalaksi. Eli paljon kakkua. Yritän löytää terveellisempiä reseptejä, mutta kyllähän koko juna pitäisi kääntää toiselle raiteelle. Pakastaminenkaan ei ole vaihtoehto, kun se vehje on paitsi pieni, myös täynnä tirpansafkaa ja sieniä. Yritän lohduttautua sillä, että ihan justkohta voimme siirtyä pilkkomiseen ja tehdä yhdessä salaatteja.

Ilman tätä jatkuvaa sairastelua elämä olisi niin älyttömän yltäkylläisen onnellista, etten olisi ikinä osannut kuvitellakaan. Tai edes puoli vuotta sitten. <3