Eilen oli tosi paskaäitimeininkiä tässä huushollissa. Etenimme miehen kanssa vuorovedolla, ja vannoin, etten enää ikinä koske alkomahooliin edes sen yhden kuoharin ja valkkarin verran. Tai käytä korkkareita. Palelsi, päätä särki, korvia särki, jalkoja särki, selkää särki, niskaa särki. Ja tissit olivat arkoina lypsämisestä. Nukuimme miehen kanssa vuorotellen päiväunia toisen huoltaessa vauvaa.

Että aika horrospäivä oli se. Päivän kurmee koostui lihiksistä sinapilla ja Mad Menillä. Lapsikin katsoi telkkaria enemmän kuin omatunto sallii. Jossain vaiheessa ei vaan enää jaksanut heilutella leluja sitterin edessä.

Oon tässä pienessä ja hitaassa aivotoiminnassani kuitenkin tämän päivän aikana (eli aika nopeasti, koska on vielä aamupäivä) tullut siihen tulokseen, että ehkä mulla onkin flunssa eikä krabanderi. Oon nimittäin ihan samassa kuosissa kuin eilen. Paitsi olo on, jos mahdollista, vielä hatarampi ja tissiä tukostaa. Että tänään nukuttaisiin tosi lapsentahtisesti, jos jokaista särkevää osaa ei särkisi marginaalisesti vähemmän istuma-asennossa.

Eli saaveittain teetä. Tässä taloudessa ei kyllä teenlehdet pääse happanemaan. Tai särkylääkkeet.