Julistan tämän päivän olleen syksyn epämotivoivin päivä. Empiiristen havaintojeni mukaan juuri ketään ei ole tänään huvittanut erityisesti juuri mikään. Ainoa asia, josta jaksoin tänään motivoitua, oli markkinavoimien vastustaminen, eli shopaileminen jäi väliin. Motivaation puutteessa ja yleisten syysfiilareiden painostamana.

Pulukin nukkui kahden tunnin päikkärit. Tulkitsen, että tämä oli tukiprotesti hyvälle asialle.

Jaksettiin me kuitenkin aamukasilta neuvolaan raahautua Pulun punnitsemiseksi. 7260g. Tarvitseeko erityisesti mainitakaan, että Pulu juhli nukahtamalla paluumatkalla.

Kylläpä muistui taas mieleen aamun lähtötohinoissa, miten vihaankaan kiirettä aamuisin. Hermostuttaa jo valmiiksi, että jossain lähitulevaisuudessa pitää kiirehtiä aamuisin, että pääsee hylkäämään lapsen hoitoon päiväksi. Jonka aikana voi sitten säätää kaikkea oman elämän kannalta epäoleellista hirveässä kiireessä, jotta voi sitten kiirehtiä hakemaan lapsen kotioloihin. Ja säätää kotona päivällistä, iltapalaa, iltapesuja, siivousta jnejnejne. Auh.

Mainitsinko jo, että syksyn epämotivoivin päivä tänään täällä? Vedän reippaasti unta ensi yönä ja rupean taas olemaan ihan ok syksystä huolimatta.