Nykäisin tänään reippaat sankariäitisuoritukset kärtsäämällä ja kävelyttämällä jälkikasvuni muskariin, sieltä neuvolaan ja vielä takaisin kotiinkin eeppisessä lumimyrskyssä. Olin näköhavaintojen ja myöhempien facebook-bongausten perusteella lähes ainoa, joka oli tällaisiin älyttömyyksiin herennyt.

Muskarissa oli sen normaalin 15 mutsilapsiyhdistelmän sijaan lisäkseni kolme mutsilasta ja ohjaaja. Neuvolassakin aika autiota. Onneksi meillä on matkaa näihin mestoihin ainoastaan 200 metriä.

Pulu kaatui matkalla kerran naama edellä kinokseen, mutta onneksi vasta kävelytien puolella. Surkeinta oli kävellä vastatuuleen: Pulu yritti suojata kasvojaan, kun lumiliiskat pistelivät aika napakasti. Kaksi kertaa sain kantaa lapsen ensin ja vaunut sitten polvenkorkuisen kinoksen yli. Onneksi autoja oli liikkeellä vähän ja nekin ajoivat varovasti.

Et onhan tää lumi hauskaa ja tuo 30 cm kinos parvekelasien alalaidassa aika jouluisan näköinen. Mutta annettaisko tän nyt olla tässä vähintään niin kauan, että tiet ja pihat saadaan siivottua suht tasaisiksi. Että päästään toistekin ulos tänä talvena. Koska opin tästä keikasta, että just tällaisella säällä lasten on ehkä sittenkin parempi mädätä sisällä koko päivä.

Pikkuveliuutisissa: Pikkuveli on 2 kk, 58 cm, 5,6 kg ja isopäinen. Nyt myös rotavirusrokotteella kuorrutettu.