Mies lähti eilen kaverinsa valmistujaisiin "ihan vaan pariksi tunniksi" "lautapelejä pelailemaan" noin kello viiden syötön aikaan. Olin jotenkin niin jossain muissa tunnelmissa just silloin, että meni ohi lukea rivien välistä. Siis yläaivoilla.

Rintamus puolestaan otti ja hankki lievää reippaamman reaktion. Eli iltaysiltä hortoilin jo ympäriinsä kuumeisena vauvaa pakkosyöttäen, ja mietin, että kehtaako miehelle nyt soittaa, kun se on ihan säälittävää ja ärsyttävää joka kerta kun jonkun pelikaverin tytsi soittaa ne himppeen tai ero -meiningillä. Iltayhdeltätoista laitoin tekstarin, kun aloin olla jo sen verran epätoivoinen. Hei olisitte tekin, jos hyssyttelisitte vauvaa toisella kädellä ja lypsäisitte toisella. Ja sitten nostaisitte puoliunisen vauvan sitteriin hollille, kun menisitte lämmittämään rintamusta suihkuun ja lypsämään.

Mies tuli sitten kotiin yhden aikaan, hiipi tosi hiljaa sohvalle koisaamaan. Olin että jeejee, nyt saa apuja tarvittaessa, nappasin särkylääkkeet ja nukahdin. Kun heräsin kolmelta vauvan nälkään, mutta tuotantolinjalla oli jakelupää täysin tukossa, olin että jeejee, mies vauvalle korviketta ja itse pääsen rauhassa suihkuun lypsämään.

Tööt, väärä vastaus. Mies ei ensin ruvennut heräämään ja kun rupesi, oli niin tuhannen jurrissa, että sosiaalihuolto olisi justiinsa huostaanottanut Pulun jos olisin päästänyt sen hajuetäisyydelle. Että laittelin sitten ne korvikkeet ja toistin sitterisuihkun aika kipakoissa tunnelmissa. Aamukuuteen saakka, jolloin ekat puolenkymmentä ryyniä lähtivät lätkimään ihan vaan jättääkseen toverit pinteeseen.

Herätysepisodin puolestaan toistin aamuseiskalta, jolloin mies oli jokseenkin selvä, pahoillaan ja yhteistyökykyinen. Vauva sai korvikkeensa, ja meikäläinen sai lämmittää ja lypsää rauhassa. Viimeisenä päivänvalon näki ryyni numero 32, jättimäinen ja tiiviin vahamainen. Jos tää suoraan vellinä maidot tuottava rintamamalli on evoluution uusinta huutoa, niin jättäkää hei ostamatta. Mäkin reklamoisin, jos myyjän saisi vielä kiinni jostain.

Ja mitä tästä opimme? Mies lupasi juoda tästä lähin lasin vettä jokaisen alkoholiyksikön välissä. Ja meikäläinen soittaa tasan tarkkaan perään heti kun ilmoitettu aikamäärä kilahtaa umpeen, tai viimeistään siinä vaiheessa kun on pienintäkään harminpoikasta syntymäisillään.

Tänään kävin pojan kanssa kaikki päikyt unimaailmaretkillä, ja pesin vielä pyykit ja vaipat ja siivosin keittiön miehen kotiuduttua. Käytiin jopa pitkällä kävelylenkillä pojan kanssa -  en kyllä olisi puoli vuotta sitten uskonut, että vielä joskus elämässä lenkkeily voi lisätä energiaa ja jaksamista, eikä tyhjentää niitä loppujakin vähiä vielä seuraavaksi päiväksi. Tai tiedä vielä siitä seuraavasta päivästä, huomenna karviaispuskissa nähdään kuinka kävi.