Ounastelimme illalla vähän väsyneinä ja jokseenkin pessimistisinä, että jos Pulun yölenkkeily johtuu kaikenlaisen lenkkeilyn oppimisesta, niin seuraavillekin öille tarvitaan joku hengissäselviytymisstrategia. Minä taisin nukahtaa kesken kaiken.

Niin että sitten aamuyöllä kahden pintaan herättyäni pitelin Pulua kädestä epämukavasti äitiyspakkauksen patjalla röhnöttäen. Mutta lapsi pysyi kuitenkin a) hiljaisena, b) suht rauhallisena, c) makuuasennossa, d) omassa sängyssään, mikä oli huomattavasti paremmin kuitenkin kuin edellisyönä. Puolentoista tunnin (1,5 voitteko uskoa) päästä alkoi kiristää siihen malliin, että herätin miehen jatkoille. Pulu tuntui kommentoivan aika kärkkäästi kädestäpitelijän vaihtumista. Avautuminen loppui kuitenkin hetken päästä, ja ehdin ajattelemaan suurin piirtein näin: "Tyypillistä. Hoidan nää hommat melkein loppuun asti ja sit mies menee paikalle ja funtsii, että eihän täs mitään ongelmaa, et mitä se nainen oikein mahtaa valittaa, eihän tää yövalvominen mikään paskanakki oo..." ennen sammahtamistani.

Heräsin 7.42. Tyhjästä sängystä. (Arvatkaa muuten nukuinko hyvin? Kyllä nukuin.) Ihan omia aikojani. (!) Hiipparoin Pulun huoneeseen, jossa mies kuorsasi sängyllä ja poika siinä mukavasti v-asennossa pää miehen mahalla ja jalat soffan selkänojalla. Et oli niillä ilmeisesti ollut vähän teutarointia kuitenkin, ennen kuin nukkumisesta oli päästy sopimukseen. Olisin kysellyt tarkemmin, mutten ehtinyt koska miehen piti taas juosta töihin myöhästymään aamupalaverista.

Ja itselläkin oli vähän kiire, koska Pulun isotäti tuli käymään. Käytiin ihan vaan leikkiksellä, mutta oli tosi hauskaa. Kiva kun on kivoja sukulaisia, jotka asuvat lähellä ja voivat ihan vaan pistäytyä käymässä. Ihan siis tällaisella hyvälläkin säällä voi kuulkaa tavata ihmisiä, ei ollenkaan tarvi odotella kurjaa keliä tai mitään.