Pulu saattaa jälleen selvitä hengissä meikäläisen äiteilystä huolimatta. Eilen täytti neljä kuukautta. Sitkeä toveri.

Tänään ei enää henki pihise, vaan kulkee aika kivasti. Kurkkukaan ei ole ehkä niin kipeä kuin vielä eilen, koska mieltä on osoitettu paitsi jokeltelemalla, myös parilla kiukkurääkäisyllä. En ole ehkä koskaan vielä ollut näin onnellinen Pulun heräily- ja nukahduskiukuista.

Noita ennenmainittuja lukuunottamatta Pulun elämänasenteessa olisi kyllä paljon matkittavan arvoista. Pulu lähtee aina megeen kivoihin juttuihin, täysillä ja epäröimättä, oli sitten kyse sitterileikeistä, safkailusta tai sylilennoista. Pulu on aina iloinen, jos ei ole mitään erityistä syytä olla olematta. Pulu yrittää ja yrittää ja yrittää vaikkei onnistu. Ja vaikka kiukuttaisi kuinka, niin Pulu jaksaa yrittää vielä uudelleen. Kun väsyttää, Pulu lepää pätkän ja jatkaa taas. Kun hän tarvitsee apua, niin Pulu pyytää välittömästi.

Mahtava tyyppi, äiti on ihan fani.