Elelemme jälleen reippaasti rempan alla. Muttamutta, tokavimppa huone menossa jo toisella maalauskierroksella, ja huomenna lähtee viimeisen tapetit. Tai sikäli kun ovat lähteäkseen. Toistaiseksi kaksi päällimmäisintä kerrosta on lähtenyt aina ihan suosiolla.

Meikäläisen remppaosallistuminen ei ole tälläkään kertaa torppaantunut pelkästään pikkusankarin hoitotoimenpiteiden takia, vaikka nyt onkin kätevästi taas joku tiheän imun kausi meneillään. Sen lisäksi että imettelen parhaimmillaan puolen (1/2) tunnin välein ja pahimmillaan kolme (3) tuntia kerrallaan, tissejä tukostaa jälleen. Tsorge että toistan itseäni, paljon mieluummin en toistaisi, mutta ilmeisesti universumi ei nyt arponut mulle tällaista vaihtoehtoa.

Olen alkanut taistelemaan tukoksia vastaan järein asein. Heitin rintapumpun mäkeen (kuvainnollisesti) ja laitoin itselypsäen. Koska se nyt vaan on niin, että ei se pumppu koskaan toiminut kauhean hyvin, ja viime aikoina hermo on mennyt nopeammin kuin kymmentä (10) milliä on saatu täyteen. Kuukkeloin lypsyohjeita, muistin niistä vielä puolet ekan kerran lasiin sihdatessani ja kastelin itseni maitoon torsosta polviin saakka. Toisin sanoen, kyä lähtee ja paineella.

Lypsäminen on, jos mahdollista, vieläkin friikimpää kuin pumppaaminen, joka on sekin aika friikkiä. Lypsysirkus on kuitenkin pumppusirkusta paljon hupaisampaa, koska maito pitää saada paitsi irti, myös kiinni. Eli mahdollisimman leveäsuinen lasi on ihan ykkösasuste näissä karnevaaleissa. Sit vaan tartutaan kiinni C-otteella sopivasta kohtaa nännipihan ympäriltä (ohjeet suosittavat 1-4 cm, kokeilemalla oppii ja tuntuu riippuvan rinnan täyteysasteestakin) ja puserretaan. Ohjeet suosittavat myös pitämään kättä paikoillaan, ei vetämään, mutta epäilemättä kyseiset ohjeet eivät ole itse testanneet, kuinka helppoa onkaan olla liikuttamatta kättä kun sekä rinta että käsi ovat maitokasteiset. Tuotantoyksikköä kannattaa myös lämmitellä ennen lypsämistä: toistaiseksi paras lämpötuote on ollut vesihöyryssä lämmitetty bambufroteinen lisäimu. Nopea valmistaa vedenkeittimen höyryssä, tasalämpöinen eikä polta käsiä tai rintaa.

Nyt parina päivänä pariin otteeseen lypsäneenä homma alkaa jo sujua siihen malliin, että maitoa saa kasaa ylitse- ja sivuitsevuodoista huolimatta viitisenkymmentä (50) milliä kymmenessä minuutissa. Tämä vaikuttaa myös olevan suurin piirtein se määrä, joka tukoksen taakse yleensä jää kalvamaan ja kiristämään. Joten homma keskimäärin okei vaihteeksi.

Tavallaan en olisi ehkä osannut erityisemmin kaivata oppia tätäkään temppua, mutta kun luonto käy tikanpojalle, niin minkäs teet.  Ei auta kuin yrittää seuraavaa, vielä typerämmän tuntuista ratkaisukeinoa ja toivoa että se toimii. Tää toimii nyt. Mitähän sit seuraavaksi, jos tääkin feilaa?

P. S. En siis tule ajatelleeksi soittaa imetystukipuhelimeen imetysongelmieni kanssa, koska tuntuu hippasen epämukavalta valittaa tisseistään tuntemattomille, jotka ovat oikein asettautuneet luurin toiseen päähän kuunnellakseen niitä valituksia. Mutta kehtaan kuitenkin blogata niistä ja valittaa niillekin tuttaville, jotka eivät blogia lue. Jepjep. Jos teillä ei ole vastaavia ongelmia, mutta on vastaavia ongelmia, niin Imetystuki ry:stä löytyy apua imetystukilista.net/sivut/index.php.