Tänään... Ja koska tämä on potentiaalisesti perheohjelma, seuraa eufemismejä. Kukatti. Lehdetti, nuputti, ruusutti, ruohotti, maratti. Heti aamuherätyksestä lähtien. Sadetti. Ajattelin, että tän täytyy olla jotain hormonaalista, mutta heti perään ajattelin, että ei kyl marakatti vieköön ole. Jos ihan rehellisiä ollaan. Mutta onpahan silti jotain, mille ei tässä nyt justiinsa mitään voi. Saati koskaan. Että siinäpä sitten kimpoilin turhaan, mutta ei se sitä sädetystä mihinkään hävittänyt. Enemmän vaan juursi ja rönsyili koko ajan.

Niin että mitäs siinä sitten. Soittelin lapsenhoitajallekin, että et varmaan halua tulla tänne tänään, koska täällä ollaan myrskynmerkkeinä sekä minä että lapsi.

No tuli se sit kuitenkin. Ja suikerreltiin ja liekoiltiin yhdessä teekupposen äärellä. Sit laitoin tohinaksi, ja sulatin pakastimen. Ja pesin sen ja jääkaapin hammasharjalla ja astianpesuaine-ruokasoodasössöllä. Sekin kiipi ja kärhi. Ja sit kun sain sen pestyä, niin pesin samoilla sammalilla astianpesukoneen ja keittiön lattian.

Jossain siinä välissä virnaus oli hävinnyt johonkin ja keittössä säikyi aikas kivasti. Että mitäpä siinä sit enää ituilemaan. Kun keittiökin oli puhdas ja kaikkea. Salille ei enää jaksanut lähteä, mutta meen Pulun kanssa aamulla vauvajumppaan.

Kylläpä siivous on kivaa, kun saa tehdä ilman pikkuihmishuolta. Ja on sopivasti motivoitunut. Joka sipulillakin on kukinto.