Oon yrittänyt kolmisen päivää blogata, että Imetys loppui tähän. Mutta en oo akuutimmilta aiheilta kerinnyt.

No mut se kuitenkin loppui. Olin keskiviikkona poissa kotoa iltaimetysaikana, ja muksun jano oli toennut ihan nokkamukimaidoilla vaan. Eikä se yölläkään mitään epänormaalia elämää viettänyt.

Niin että vedin siihen perään kätevästi, joskin melko tuskaisesti, toisen imettämättömän illan. Tällä kertaa salilla. Pulu oli oikein kiinnittänyt tissittömyyteen huomiota ja vaati sylinukutuksen. Kesto parisen tuntia. Mutta se meni sitten sillä ohi.

Tänäänkin jätin imetyksen väliin. Salilla heiluin muun Pilates-jengin kanssa. Taidan muuten jättää tän Pilateksen tähän, liian vaikeeta, ei pidä hermo sellaisen rauhailun kanssa. Tänäänkin Pulu halusi nukkua syliin, mutta tuolla se on nyt vetänyt zetaa ihan normisti nukahtamisen jälkeen.

Baari kuvittelee edelleen olevansa auki, mutta yritän olla lypsämättä silti. Pääsisi tästä hommasta viimein irti. Vähän buranaa huuleen ja se on siinä. Toivoisin. Ei kai tätä voi enää montaa päivää kestää? Tai yötä?

Kanssaäidit ovat kirjoittaneet imetysmuistelmiaan. Mä en nyt oikein tästä mitään ihmevuodatuksia enää saa irti, mutta jos saisin. Pitäisi varmaan ekaksi mainita, että ekat seitsemisen kuukautta tukosteli paineella ja sit ne oppi olemaan. Lapsen parhaaksi imetin, en oikein missään vaiheessa tajunnut, että mitä ihmeen sellaista läheisyyttä siitä saa irti, jota ei muuten sylitellessä. Ehkä mun hormonit on jotenkin vinossa.

Muutenkin koko toimituksesta jäi mulle jotenkin outo fiilis, sellainen vähän irtonainen. Että mun vartaloni ja lapseni hoitavat tässä nyt tällaista ruokintarituaalia, onpa kummallista. Tai jopa ihmeellistä. Tosin tähän täytyy sanoa, että isona syyllisenä on varmaankin ollut se, että meikäläisen keho otti raskaudessa ja keisarinleikkauksessa sellaista vahinkoa, että siitä ollaan nyttemmin juuri ja juuri selvitty, ja refluksilapsen yöhoidot veivät sitten henkisesti aika tyhjäksi.

Joissain imetyksestä otetuista valokuvista me näytetään hyvinkin madonna&lapsi-kerholaisilta, koska kyllähän meikäläinen niissä sitä skidiä tuijottaa rakastavasti (eikä edes lavastetusti!). Mutta niin niissä muissakin kuvissa pulkkamäestä yhteisdatailuihin. No tässä kuitenkin todistusaineistoa kolmen kuukauden (3kk) takaa. Ah, ne olivat niitä aikoja, jolloin yritin raivokkaasti lopettaa imetyksen, mutten pystynyt. Lapsen parhaaksi. Ja sitäpaitsi en kestänyt sitä kipua.

Huomatkaa kaikki olellisimmat imetysvälineet. Äiti, imeväinen, pari tyynyä, sohva ja jotain lukemista äidille siksi aikaa, kun lapsi hankkiutuu tyytyväiseksi.

PS. Aivo-ongelmavalvontaherätyskiekalla lapsi rutisti silmät tiukemmin kiinni ja käänsi kylkeä. Ja asemoi tutin suuhun.