Et kivahan se on, kun on lunta ja valoisampaa ja näin. Eikä silti ihan jäätävän kylmä.

Mutta voisko tämän pikkukaupungin lähiöissä myös vähän aurailla? Me ei edes asuta missään maailman pienimmän kinttupolun varrella. Tai ei ainakaan asuttu vielä eilen, mutta yön aikana ollaan näköjään muutettu. Useampaan otteeseen jäin elämäni (ja Pulu elämän) ensimmäisellä loskasafarilla jumiin suojateiden kohdalla kinoksiin. Ja aurasin ne tietysti saman tien sileäksi muille tienkäyttäjille. Miettikää, kuinka monen rollaattorimummon lonkat ja ranteet tuli pelastettua pelkästään tämänpäiväisellä lenkillä.

Eli toisin sanoen. Pitää varmaan irrotella tavarakori vaunusta kunnes saamme riittävästi pakkasta. Ja suunnitella kävelyreitti tasan tarkkaan kaukolämpöputkistoa seurailevaksi. Jos meinaan yritetään selvitä talvesta kuolematta pannun ylikuumenemiseen.

Vaikka toisaalta, nyt kyllä tuntuu selässä siltä kuin olisi tehnyt reippaammankin treenin. Noin henkilökohtaisen (ja Pulun) elämän turvallisen jatkuvuuden kannalta olisi kuitenkin kivempi, jos ne lumivallit saataisiin pois ihan ammattilaisten voimin ja vähän vikkelään.

Harkitsen myös talvirenkaita kärtsiin ja itselle talvinokialaisia. Ja termosmukia. Minimoidaan jumitusmahdollisuudet ja pelastetaan hermot (omat) kunnon välineillä.