Tällä kertaa sujui tää äitihoiteisuuteen ryhtyminen paljon näpsäkämmin kuin viimeksi, kun mies lähti lomalta töihin. Selvästi jotain rutiinia kertynyt ja univelkaa poistunut. Erinomainen kombo. Mutta kylläpä tässä täyspäiväisessä äitiydessä aika häviää pikavauhtia jonnein kosmiseen viemäriin. Ja väsymys tulee tilalle.

Äitihoitoon paluun kunniaksi Pulu ei kyennyt päiväunille ennen kuin iltaviideltä (17.00). Otan tän nyt merkkinä siitä, että oli liian kivaa. Sain päivän aikana myös pyykättyä, tiskattua ja imuroitua (paitsi olkkarin, jossa Pulu surrasi nurkkia puhtaaksi). Ja me käytiin kirpparilla hankkimassa vaaterompetta. Ja Pulun ekat Goretex-jalkineet. Ei mitään hajua mitä kokoa niiden olisi pitänyt olla, mutta otin sellaiset, jotka eivät näyttäneet liian pieniltä tai isoilta ja joissa oli tarrakiinnitys. Aika sama miten sopivat, kunhan eivät liian pienet ole, koska Pulu ei vielä kävele omin avuin, eikä kengät jalassa edes avusteisesti. Mutta jotkut on pakko olla kärrytellessä, koska äitiyspakkauksen tossukat tipahtelevat jatkuvasti, ja tulee vähän kylmä pikkujaloille ilman kenkiä.

Tai pikkuvarpuleille ilman kenkuleita, kuten kuulin jonkun sankariäidin lataavan tänään. Hrrrr. En jäänyt tarkistamaan, sattuiko olemaan paituli mussukan massulin päällä. Hrrrrr.

Kovin oli muuten laiha saalis. Paitsi tein päivän hyvän työn, ja ojensin löytämäni Ruskovillan silkkimyssyn lähimmälle odottajalle. Sit löysinkin Pululle villakypärän oikeaa kokoa, joten karma kävi heti.

Ja nyt vapaaillalle. Tähtäimessä hammastahnan hankinta ja kupponen teetä jossain ihan muualla.