Pulu täytti tänään 1 v 7 kk, joten onhan se aikakin jo puolitoistavuotisretrospektiiville.

Puolitoistavuotias Pulu on hauska pikku vesseli. Hän syö edelleen hyvin, nukkuu aina vaan paremmin, huutonauraa paljon ja juoksee jo varsin nopeasti. Etenkin jos ollaan menossa leikkikselle, Pulu häviää hyvin rivakasti nurkan taakse. Ja vieläpä juuri sen nurkan, jonka takaa leikkikselle mennään.

Leikkiksellä Pulua eivät kiinnosta hiekkaleikit enää lainkaan. Tai keinuminen. Liikkeellä pitää olla, mieluiten pallon perässä. Tai lätäkössä tanssimassa. Tai ehkäpä jopa lätäkössä tanssiessa pallon kanssa. No kärryn työntäminen kelpaa kanssa, jos palloa ei ole välittömässä näköpiirissä.

Kotona puolestaan Duplot ovat syrjäyttäneet kaikki muut lelut. Pikkuauto on kiva kans, ja pallo. Mutta Duplojen kanssa Pulu touhuaa pisimpään. Uutena piirteenä on myös se, että Pulu laittaa kehotuksesta palikat takaisin laatikkoon. Tai heittää. Mutta laatikkoon kuitenkin useammin kuin sinne tänne, mikä on ehdoton parannus aiempaan.

Pulu on myös alkanut tosissaan piirustelemaan: värikynien ja paperin kanssa voi viihtyä vaikka koko ruuanlaiton ajan, vaikka olisi jo vähän nälkäkin. (Meillä siis nykyään syödään varsin hyvin.)Kirjat ovat tämän kuun uusi lemppari: Pulu tulee useaan kertaan päivässä istumaan syliin kirjan kanssa, ja sitten luetaan. Pulu haluaa itse kääntää sivua. 

Kirjasta osoitellaan kuvia puolin ja toisin, ja kysellään mikä se on. "Hii" on hiiri, "kau" on kaivuri, "kii" on kirja, "pappu" on pallo, "lu" on lusikka, "pe" pesukone ja mitä näitä nyt onkaan. Autot Pulu on alkanut luokitella koon mukaan: henkilöauto on "au", pakettiauto on "pa" ja sitä isommat ovat "dlädlädläää". Pulu intoutuu myös välillä selittämään ikäänkuin lauseita: "täppipäppihuahuaäititititititiii." Me tyhmät emme ihan ymmärrä, mutta pääasia että kaikilla on hauskaa.

Pulu vihaa suihkua jälleen ja pelkää pesukoneen murinaa. Imuri on edelleen hauska kaveri. Pulu arastelee pimeää, muttei tunne mitään pelkoa hellaa kohtaan. Uhmasta on ekat merkit näkyvissä, ei saa enää auttaa aina ja Pulu osaa tarvittaessa joko heittäytyä veteläksi tai ponkaista toiseen suuntaan. Kieltoihin ja torumisiin lapskulta nauraa vaan päälle, ennen kuin huomaa, että tosissaan ollaan. Duplolaatikkokin on jo kerran mennyt takavarikkoon. Harmin ja kiukun jälkeen ollaan taas kavereita ja meno rauhoittuu kyllä nopeasti yleisen rauhoittumisen jälkeen. Varsinkin väsyneenä Pulu saattaa intoutua läpsimään tai heittelemään asioita, mutta pyytää kyllä anteeksi halaamalla heti kun sanotaan, että nyt sattui ja pitää pyytää anteeksi.

On ollut kauhean ilahduttavaa huomata, että lapsi vaan paranee iän myötä. Ehkä vauvat ei vaan ole kaikkien juttu tai jotain. Mutta onhan se nyt aika hyvä kuitenkin, että vaikka vauvat ei oiskaan, niin lapset on... Tätä vaihetta kun kestää huomattavasti kauemmin.