Lapsi täyttää tänään kymmenen (10) päivää. Ei uskois, että me ollaan saatu pidettyä se hengissä jo yli viikon.

Ja mäkin alkan pikkuhiljaa selvitä raskaudesta ja raskausajan vaivoista. Joista siis piti yleisen legendan mukaan olla kiitollinen ja parhaassa tapauksessa olla kiinnittämättä huomiota ollenkaan, koska luonnollisiahan ne. Jepjep.

Ekana lähti lätkimään "Vaikea pre-enklampsia" ja "Kohtalainen pre-enklampsia". Tää kävi jo synnärillä, jossa valopallot eivät enää vilkkuneet ihan entiseen tahtiin ja täristelykin loppui sektion jälkeisenä yönä. Sen sijaan jalkoja turvottaa edelleen enemmän kuin olisi kohtuullista. Tosin turvotus lakkasi aktiivisesti sattumasta eilen, eli laskusuunnassa ollaan. 

Tokana lakkasi "Raskausdiabetes", tai näin ainakin oletan. Ei ole oikein ollut viime aikoina havaintoa, mikä se on, ja lopetin ruokavalion yrittämisen viimeisellä raskausviikolla. Nyt voisi pyrkiä takaisin edes johonkin jokseenkin terveelliseen malliin, niin saisi tämän muumimallin sulattamisen käyntiin.

Kolmantena pääsin eroon "Raskauden aiheuttamasta korkeasta verenpaineesta ilman merkittävää valkuaisvirtsaisuutta". Tää lähti synnärillä kolmen päivän Albetol-kuurin jälkeen.

Ja neljäntenä poistui jumalaton ummetus, joka ilmeisesti johtui juurikin synnytyksestä ja oli todella kivulias kokemus. Tää tapahtui lähtöpäivänä.

Mutta turvotusta on siis edelleen. Lisäksi mahanahka luo itseään aktiivisesti uudelleen. Ilmeisesti raskausajan maha-alueen vilkastunut verenkierto onnistui pitämään valtavat määrät lisänahkaa jossain kondiksessa, ja nyt se sitten kuivuu ja kutisee. Ummetuksen jälkimainingeissa ollaan puolestaan siirrytty ripulin pariin. Keskiarvo olis kiva. Ja symfyysikivut, ne muuten jatkuvat edelleen, vaikkei koko symfyysiä käytetty synnytyksessä mihinkään. Nirsknirsk kuuluu vaan kävellessä.

Sektiohaavasta aiheutuu omat ongelmansa. Haavan sisäpuolelle s-a-t-t-u-u, ulkopuolelta kiristää. Lisäksi vatsalihaksia ei saisi käyttää mihinkään, ja vartalon kiertoliike soittaa tähtiä silmissä, joten eläminen on hankalaa. Ei voi nostella, sänkyyn laskeutumis- ja nousupuuhat ovat hankalia, imuroida ei voi, lattialta ei pysty edelleenkään mitään nostamaan ja kaikki housut sattuvat.

Uutuutena ovat paikalle löytäneet mm. hartiapistos molemmilla puolilla, joka johtuu paitsi vauvan syöttämisestä ja kanniskelusta, myös siitä että käsiä käytetään vatsalihasten korvikkeena. Selkä on kipeä koko matkalta: ilmeisesti alaselkä yrittää hakea jotain normaalikurvia mahan poistumisen jälkimainingeissa ja yläselkä puolestaan ottaa osansa vatsalihasten tehtävistä sen lisäksi, että kanniskelu ja jännittämisestä, väsymyksestä ja hankalista uusista asennoista aiheutuva jännitysniska ja -hartiat kipuilevat päänsärkynä.

Mutta että jotain positiivistakin jo löytyisi. Maha ei paina enää! Käsiä ja käsivarsia ei enää turvota! Pystyn nukkumaan yli tunnin putkeen, parhaimmillaan kolmekin! Ei tarvi käydä enää kerran tunnissa pissillä! Yletän taas tiskaamaan mukavasti, enkä ole osunut huonekaluilla mahaan, koska maha ei enää ole aktiivisesti tiellä! Ikenet eivät enää vuoda hampaita pestessä! Oon niin väsynyt, että on kuin ois nousuhumalassa koko ajan!