Mikäs se on täällä, mikä sanoo napsnapsNAPS? No ne on ne äidin hermot, juu.

Pulu oli kuulemma ollut vähän itkuinen hoidossa. Hiekkiksellä meni tosi hienosti, Pulu jopa tepasteli kymmenisen askelta pariin otteeseen ihan itte (koska molemmissa käsissä oli kivi, ei voinut pitää kiinni). Ja kun päästiin kotiin.

Pulu oppi avaamaan lapsiturvallisen korkin sillä välin kun laitoin ruokaa keittiössä. Panadol-pullosta. Ei se vissiin sitä tahmaa naappeliinsa vetänyt. Mutta ympäri eteisen mattoja kuitenkin. Mattopyykin jälkeen nälkä oli jo mennyt ohi, joten leikitytti. Ruualla. Ja siihen perään sopi sitten pissiä kylppärin lattialle.

Eikä mies vastannut puhelimeen kun yritin soitella sitä hätiin. Sen nyt vielä ymmärtää, että lapsi pöllöilee kaikenlaista, mutta että aikuinen mies ei voi vastata kännykkään ennen kuin viidennellä soitolla. Ihan niin kuin tässä huvikseen sille töihin soiteltaisiin. Ikinä. Perk.

No mutta nyt oon mäkin saanut ruokaa ja lapsi pöllöilee vaihteeksi miehelle. Taidanpa istua täällä kopissani vielä hetken. Hermoja kasvattelen.