Mulla oli sellainen teoria, että vauvan kaa on helpompi muuttaa kuin raskaana ollessaan. Tää siis johtui siitä, että otin tän raskaana olon jotenkin raskaimman kautta.

Ja oon muuten aika tosi hyvä teoreetikko. Vauvan kanssa jopa remppaaminen on suht helppoa. Jos siis vauva suostuu nukkumaan. Eilen ei suostunut. Äänekkäästi. Monta tuntia peräkkäin, kunnes luovutin ja roudasin lakkolaisen kotiin. Jossa se nukahti välittömästi.

Tänään puolestaan suostui, mikä tarkoitti sitä, että meikä ehti kittailemaan ja tasoittelemaan yhden olohuoneen seinät. Onneksi meidän lukaalissa ei sitten useampia olekaan. Kittailun väliaikoina työmaasyöttelin perheen pienimmän remppaäijän.

Avioero ei vielä vilku edes pilkkeenä silmäkulmassa, mutta ehtiihän tässä vielä. Huomenna ohjelmassa jo maalaamista ja lisäksi yksi virallinen työjuttu. En vielä tiedä mitä pistäisin päälleni, koska työvaatteet eivät mahdu, mutta äitiysvaatteissakaan ei enää oikein kehtaisi pyöriä ihmisten ilmoilla. Mutta ehkä sillä ei ole niin väliä, jos olen kuitenkin maalipisaroilla kaunistettu?