Lapsen parhaaksi sitä tekee ihan ihmetemppuja. Esimerkiksi eilen kävimme kärtsäilemässä välittömästä sateenuhkasta huolimatta. Oon ehkä alunperin maailman vähiten ulkoilmaihminen ylipäätään, siis ulkoilmatoleranssini asettuu jonnekin kattokruunun ja persialaismaton välimaastoon. Mutta eilen siis lähdimme, vaikka ripsi jo muutamia pisaroita.

Matkalla pelastin vielä lapsen vaaksiaiselta. V. liimaantui kärtsän kylkeen, ja hätisteltäessä palasi aina vaan lähemmäs puoliunisen Pulun nassua. Joten otin ja keräsin itseni, tartuin vaaksiaiseen ja viskasin sen mäjelle. Yyäääk. Siis onko mitään inhottavampaa kuin vaaksiaiset, paitsi ne pitkäjalkaiset hämpit? Banaanikärpäset eivät sentään näytä ulkoavaruuden ötöiltä, vaikka ovat muuten ällöttäviä.

Heräsin myös tänään aamuviideltä vaihtamaan vaippaa, vaikkei se edes vuotanut yli, kunhan haiskahti vaan. Ja laitoin samalla vaippakoneen pyörimään. Seur. olisi ohjelmassa viikon ruokakauppailu, kunhan pikkusankari saa itsensä irti ruokapöydästä. Eli nyt.