Elämä on tällä viikolla revennyt ihan holtittomaksi. Toverien kanssa juoruiltiin maanantaina ja tiistaina, keskiviikkona puuhastelin käsitöitä ylhäisessä yksinäisyydessäni, perjantaina käytiin anopin kanssa messuilla ja tänään oli vielä yhden toveristin synttäri-illanvietto. Että nyt ei kyllä voi valittaa liian lapsipitoista lapsiperhearkea. Tällaiseen ylettömään hauskailuun voisi vaikka tottua.

Pulukin tykkää ihmisistä. Ekana syleissä on valtavan mukavaa, hän ei ole ollenkaan kranttu sylien suhteen, kunhan ne ovat vaan paikalla kaivattaessa. Ja tokana puheensorinassa on parasta nukkua. Ja vähintään on ylettömän hauska tuijotella vieraita naamoja ja hymyillä niille takaisin. Nenistä on myös kiva ottaa kiinni, mikäli ne ovat vaan kätevällä etäisyydellä. Monesti ovat.

Tosi tärkeää on kyllä myös lähteä ajoissa kotiin, koska matkailu on kätevämpää Pulun nukkuessa ja iltatoimet kevyempiä, jos ne tapahtuvat totuttuun aikaan kotosalla. Mutta tällain yhteisymmärryksessä tai kauhun tasapainossa kun tasapainotellaan, niin ei tää lapsiperhe-elämä nyt niin kauhean hankalaa enää olekaan. Tai ainakaan tällä hetkellä.