Täällä ollaan taas rempan alla. Taas. Rempan. Alkaa pikkuisen turnajaisväsymystä olla. Nyt on tulossa alas kylppärin katto. Lapsi otti ja lähti mummin kanssa isomummia katsomaan. Koska kylppä on koko päivän niin sottainen, ettei siellä voi edes pyllyä pestä. Onneksi sentään oven saa kiinni ja pölyt pysyvät enimmäkseen sisäpuolella.

Edellispäivänä Pulu otti ja kasvoi yhtäkkiä isoksi pojaksi. Todettiin nimittäin, että kärtsäily makuuasennossa ei enää kiinnosta lainkaan ja laitettiin Pulun kärtsä istumarattaiksi. Tämän olisi toki voinut suorittaa jo pari kuukautta sitten, mutta kun a) ohjekirja muuton jäljiltä hukassa (on muuten edelleen), b) lapsi simahtaa koppaan välittömästi (paitsi miloin lakkasi simahtamasta, c) aina kauhea kiire kun kärtsää käytetään (pysyvä aikavamma, haitta-aste 70%), ja d) paukkupakkaset marraskuusta joulukuuhun, niin ei sitten tullut suoritettua. Tästä eteenpäin on kuitenkin tarkoitus kärtsäillä istuen, vaikka mikä tulisi. Varmasti osataan venkoilla kantokopasta talvipussisuojakin ilman käyttöohjeita, kunhan keritään ja tulee pakottava tarve (pakkanen)...

Pulu on myös ruvennut syömään leipää. Namnam. Ja luulenpa, että otetaan korvike käyttöön sen kaksi (2) kertaa päivässä, jossa se on nyt viikon ollut. Koska aamusyötto, iltapäiväsyöttö, iltasyöttö ja yösyöttö ovat ihan käteviä ja mukavia suorittaa maitobaarissakin, sillä tämä imetyspuuha voi selvästi olla ihan kivaa, jos ei tarvi koko ajan olla syötävänä. Ja kun nämä välipalasyötöt tulevat purkista, niin isi tai joku muu aikuinen voi hengata lapsen kanssa jossain muuallakin kuin äidin välittömässä läheisyydessä useita tunteja kerrallaan, eikä tarvi säätää etukäteen lypsämisten tai logistiikan kanssa. Nan-maidosta ei tule edes ilmavaivoja, ja lapsi juo sitä mielellään nokkamukista. Tuttipullosta ollaan selvästi kasvettu ohi, kun juomisen yrittäminen menee aina parin ensi-imaisun jälkeen ihan pureskeluksi.

Pululla on myös selvästi menossa siirtymä yksiin (1) päikkäreihin, mikä on helpottanut myös yönukkumisia. Aamupäiväunet alkavat nykyään kympin pintaan, jos alkavat, ja kestävät nälkään saakka, 20-50min. Ja seuraavat unet sitten alkaen klo 14-16 ja kestävät puolisentoista (n. 1,5) tuntia, jos ei ole nukuttu aamupäikkäreitä, paitsi viideltä (17.00) herätään viimeistään sapuskoimaan. Iltaunille toveri sammuu kasin (20.00) pintaan, kello yhdeltätoista (22.50) tulee kello yhdentoista aikamerkki. Aamuyöllä syödään kerran yhden ja kolmen (1.00 & 3.00) välillä, ja kukonlaulut tulevat viiden (5) ja kuuden (6) välillä. Ja siitä sitten posotetaan unta vaihtelevasti puolesta tunnista (30 min) kolmeen tuntiin (180min).

Noiden aikamerkkien aikana Pulu venkoaa itsensä havahduksiin ja huutaa aikuisen paikalle. Saatuaan tutin suuhun ja pari paijausta hän nukahtaa uudelleen syvään uneen alle viiteen minuuttiin. Jos kukaan ei tule paikalle, niin Pulu huutaa itsensä ihan hereille, eikä sitten suostu nukahtamaan uudelleen kuin kunnon väsytyksen (pari tuntia leikkiä) kautta. Että ehkä tää on nyt joku uniassosiaatiohäiriö tmv., mutta ihan sama. Elämä on kuitenkin niin paljon helpompaa tällä tavalla kuin unikoulun aikana ja sen jälkimainingeissa, että jos näin helpolla päästään, niin ei lähdetä keikuttamaan laivaa millään kouluilla tai tekniikoilla. Katsotaan sitten parin kuukauden päästä uudelleen. Sillä välin yritetään vähennellä paijausta ja pidentää huutoonvastaamisaikaa. Pulu on kuitenkin alkanut jopa osoittaa jotain kiinnostusta unileluja, sinistä ankkaa ja pehmolehmärättiä, kohtaan iltaisin, joten voi olla että kohta ne kelpaavat yölläkin uniturvaksi.

Niin joo, ja Pulu on keksinyt myös uuden etenemistavan. Viuh vauh se menee vain kuin mittarimato. Taaksepäin.