Jollei viikonlopun retkellä anopin notkuvien herkkupöytien (paistettuja ahvenia, mansikkamustikkarahkaa jnejnejne) tullut viikon äidinhemmottelukiintiö täyteen, niin tänään viimeistään. Kävikö äiti kampaajalla? No ei, tähän nykyiseen puolikaljuun (tulevaan täyspehkoon, olen vakuuttunut) ei ole kampaaja koskenut yli kymmeneen vuoteen. Kävikö äiti shopaamassa lauantain hääkeikkaa (muiden häät) varten? No ei, shopailun aika on vasta huomenna.

Äitipä kävi tänään hammaslääkärillä. Ja -hygienistillä. Ooh. Parhautta. Nyt on kuulkaa niin kiiltävät leegot, ettei parane hymyillä kadun aurinkoisella puolella tai autot ajavat ojaan. Sen sijaan soopelimummojen häikäiseminen Stockan halogeenien alla säihkylegoilla on paitsi sallittua, myös suositeltavaa. Paljon ympäristöystävällisempää kuin niiden kumoonkeilailu hyökkäysvaunuilla. Ja siis jotain sivuharrastustahan ihmisellä pitää olla shopausreisulla, ettei ihan mee hermo. Juuri tätä tarkoitusta silmälläpitäen olenkin hankkinut itselleni tulevaisuuden uhmaikäisen, joka suunnitelmieni mukaan muuntautuu noin kymmessä vuodessa siitä eteenpäin pesunkestäväksi teini-ikäiseksi. Tehkää tekin niin kuin minä teen, ja sanokaa jyrkkä EI tylsille kaupparetkille.

Sit kun olen rahoissani joskus tulevaisuudessa (tai siis tietysti vielä enemmän rahoissani kuin nyt yhteiskunnan elättämänä kotirouvana vanhempainvapaalla, jolloin ei muuta ole kuin aikaa lorvia kaupoilla ja hyvinvointipalveluissa) niin humputtelen kaikki kampaajakäynneissä säästämäni rahat hammashygienistillä. Tukan malli kun taisi löytää lopullisen ilmeensä vuonna 1998 kyllästyessäni ponskariin, mutta hampaat ne kehittyvät ajan kanssa takuuvarmasti huonompaan suuntaan.

Ja sitäpaitsi, aukeni kuulkaa kerrasta, mikä siinä maiskuttelussa on niin kivaa. No hampaat!