Eilisellä mökkireissulla kävi ilmi, että tänään on äitienpäivä. Ja siis myöskin minun ensimmäinen äitienpäiväni. Että miltäs nyt tuntuu?

No kummalta. En ole vissiin vielä ihan sisäistänyt koko asiaa. Pikkuinen on maailman rakkain olento ja sen hyvinvoinnin eteen tekisi mitä vaan. Puhunkin, että "äiskä sitä" ja "äiti tätä", kun pieni pitää välillä asemoida pois sylistä hereilläoloaikana. Mutta en mä koe jotenkin maagisesti muuttuneeni ihmisenä juuri mitenkään. Paitsi kestoväsyneeksi. Ja entistä suurempi osa päivästä menee vauvan hoitoon ja syöttelyyn. Yöstä kans.