Nyt mä kehuisin mun kultamussukkapoikaa. Pulu on kuulkaa aikas mahtava lapsi, paitsi silloin kuin ei nuku öisin. Tosin hänellä vaikuttaa silloin olevan itselläänkin niin kurjaa, että ei käy kateeksi se sellainen heräily.

Unikouluilu lopetettiin viikko sitten toimimattomana. Pidämme vähän taukoa, ja uusi unikoulu aloitetaan joulun jälkeen, kun mies voi hoitaa lasta koko yön, kaikki yöt (aaah, kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa). Siihen asti näytetään menevän kahdella yösyötöllä, eka puolilta öin ja toka kolmen ja neljän välillä. Ja parhaillaan nukutaan aamuun, mutta pahimmillaan aamu näyttää iskevän viiden pintaan. Sinänsä kumma homma, että Pulu nukahtaa omaan sänkyyn ihan sujuvasti päiväunille, uninen lapsi pitää vaan nostaa sänkyyn, ja hän on heti unessa. Yöllä sängyssä herätessä karannut uni ei näytä palailevan millään paitsi syöttämällä. Toiseksi paras ratkaisu on nousta lapsen kanssa ylös puuhastelemaan, ja laittaa lapsi sänkyyn nukkumaan kun uni alkaa jälleen kutsua.

Päikkäreitä meillä nukutaan kahdet, ekat parisen tuntia aamuherätyksen jälkeen ja tokat iltapäivällä. Unien pituus vaihtelee täysin arvaamattomasti 50 minuutin ja kolmen tunnin välillä.

Sapuskaa vedetään viisi (5) kertaa päivässä: aamulla ja illalla puurot, puurojen vieressä hedelmäsosetta ja maissinaksuja, ja keskellä päivää lihaisa tai kalaisa lounas. Tänään tosin lapsi maisteli ensimmäisen kerran possua, ja kyllä kiitos näytti maistuvan. Tässä kuussa ei olla kovasti uusia makuja otettu kuvioihin mukaan, koska unen kanssa taistelu on vetänyt mutsin aloitekyvyn nolliin, mutta kananmuna ja possu ovat nyt tulleet kuvioihin jäädäkseen. Omena on edelleen pahaa, joskin syötävää, ja mango tulee takaisin paluupostissa.

Parhaita leikkejä ovat ehdottomasti istumaan vetäminen ja itsekseen istuminen, makoiluhommat ovat ihan passé. Erityisesti selällään makoilu on äärettömän tylsää. Toiseksi paras leikki on seisominen ja kolmanneksi paras äidin tai isin ilmeiden matkiminen. Kaikenlainen lätkyttely, mojauttelu, potkiskelu ja muu ääntä tuottava meininki on ihan huippua. Varpaiden syöminen ja kellonviisarimainen liikehdintä kuuluvat peruskuvioon myös. Ja kaikkea kiinnostavaa on pikkupakko kurkotella käsiin. Käden motoriikka alkaa olla sillain kehittynyttä, että pinsettiote löytyy välillä, sitä paremmin mitä litteämpi kohde on käsillä. Pulu on myös oppinut ojentamaan käsiään kohti, kun haluaa syliin.

Pojan tukka on alkanut kasvaa aikamoista vauhtia, ja alaleuassa vilkkuu kaksi hammasta.

Mitäs muuta? Pulu on varsin ennakkoluuloton ruuan suhteen, ja syö melkein mitä vaan. Kunhan on ensin saanut kokeilla puolikkaan lusikallisen. Ruoka kiinnostaa muutenkin, kaikkeen ruokaan pitäisi päästä käsiksi (ja hihoiksi, ja otsaksi ja nenäksi ja...). Syödessä alkaa myös oma tahto näkyä: poika puristaa huulet yhteen ja kääntää pään pois kun ei enää halua syödä. Maissinaksut ovat ykkösherkku ja ruusunmarja-vadelmasose vahva kakkonen.

Hammasharja on hauska lelu, käytämme äitiyspakkauksessa tullutta ja Pulu pureskelee sitä miellellään hampaiden (2 kpl, se vaatii jo monikkoa) harjaamisen jälkeen.Tutti on jäänyt lähinnä hätäapulohdukkeeksi päivisin, öisin sen avulla voi saada pojan nukahtamaan, jos hän ei ole erityisen havahtunut. Pulu puuhailee parhaimmillaan puolikin tuntia lelujen kanssa lattialla, sitterissä ei enää kiinnosta juurikaan istua. Mieluummin Pulu istuu syöttötuolissa ja tarkkailee ohikulkevia autoja ja paukuttaa pöydänkantta leluilla tai käsin.

Pulu alkoi viime viikolla hiukan vierastamaan, hätä on tullut pari kertaa äidin häipyessä näköpiiristä, jos paikalla on joku muu kuin isä. Itku tulee lähinnä öisin herätessä. Päivisinkin, jos kuuluu yhtäkkisiä kovia ääniä, esimerkiksi äidin erehtyessä niistämään tai aivastamaan. Pääasiassa meillä on kuitenkin varsin perustyytyväinen ja nauravainen poika.