Meillä on meneillään eka tiheän imun kausi. Oon kehittymässä tosi hyväksi viisisormijärjestelmän käyttäjäksi molemmilla käsillä.

Imettäminen on nimittäin ihan kivaa, mutta aivotseisauttavan tylsää puuhaa. Olkoonkin, että läheisyyttä, ravintoa jne oleellisia asioita on mahtava jakaa lapsen kanssa ja lapsen parhaaksi. Mutta oikeesti, ei siinä mitään kommunikaatiota tapahdu. Tai jos tapahtuukin, niin samalla meiningillä kuin puhelimessa. Yli kakskytä minuuttia kerrallaan alkaa olla liikaa meikäläisen keskittymiskyvylle ihan kenen kanssa tahansa, melkein joka kerta.

Ja täällä yhdet juopottelee pidemmän kaavan kautta. Just kun pääsee ajattelemasta, että nysse nukahti, oujee, vienpä sen takaisin sänkyynsä ja rupean koisaamaan itsekin, kerta ainakin kaksi imetysvapaata tuntia on luvassa, niin vauva havahtuu. Ja rupeaa kyttäämään tissiä sillä silmällä  ja haukkaa kiinni alta 10 sek. Paremmissa piiireissä tätä vaihetta kutsutaan hamuiluksi, mutta suloinen hamuilu on kyllä kaukana siitä päänviskelystä ja porsasmaisesta ähinästä, mikä meillä edeltää pikkulintumaista tissiin kiinninokkaantumista.

Ja siinä sitä sitten ollaan just niin kauan kuin eräitä huvittaa. Yleensä huvittaa puolisen tuntia kerrallaan, jonka aikana otetaan muutamat parin minsan tasaamistorkut, joiden aikana voi moniajaa ravintoketjun puhdistusohjelmaa turauttelemalla käytetyt aineet isin riemuksi vaippaan. Ja sen jälkeen sitten on asiaa toiselle tissille samaan malliin. Ja ehkä vielä kerran ekalle noin niinkuin välittömän nälkäkuoleman välttämiseksi.

Tän setin jälkeen voidaankin sitten innostua jostain muusta aktiviteetista. Armollisina aikoina nukutaan, julmimpina halutaan hengailla rennolla seurustelumeiningillä imetyssettien välillä.Yöimetykset ovat ehdottomasti tappavimpia, tänäkin yönä puoliltaöin, kolmelta ja kuudelta.

Kyä nukkuva lapsi on ihan maailman paras lapsi. Etenkin öisin. Mistähän me saatais meille sellainen?

Nukkuva vanhempi puolestaan... No havaitsee olevansa hereillä suoraan myrskyn silmässä yllättävän usein.