Substantiivien, yleisen älämölön ja satunnaisen laulelon lisäksi Pulun sanavarastoon ovat ilmestyneet ensimmäiset verbit. (No kakka oli ekana, mutta sitä ei lasketa vielä verbiksi, koska kakka ensin uhkaa ja sitten löytyy potasta. Pulu ei vielä yhdistä sitä mihinkään tekemiseen.)

Meillä on nyt "avaa", "mennää" ja "ukkuu". "Avaa" on tosi kätevä, sitä voi käyttää sekä oviin että jugurttipurkkeihin. Mennää esiintyy aina punaisissa liikennevaloissa ja kaupassa, kun äiti kiinnostuu jostain liian moneksi sekunniksi. Ja ukkuu ilmenee joka ilta hampaidenpesun jälkeen.

Myös adverbi "poi" on tosi kätevä aina kun joutuu epähuomiossa jonkun syliin. Tai potalle. Tai rattaisiin. Sekä "ei oo", jota voi käyttää oikeastaan mihin vaan. Yleisimmin se käy kuitenkin vastaukseksi kysymykseen, onko kakka? Ei (muuten koskaan, toim. huom.) oo.