Oon kyllä niin kartalla taas. Tänään on ihan ihka aito työpäivä, joka on kovaa vauhtia menossa hunningolle.

Päiväkodin johtajatar nimittäin soitti. Ei olla pääsemässä sinne minne haluttiin, koska paikat tiukassa. Ei tosin olla myöskään joutumassa sinne minne pelättiin, joten siinä mielessä ok. Olemme seikkailemassa ihan uppo-outoon paikkaan, jossa sata lasta, mutta pikkuihmisryhmät (2) pieniä ja pienille on erotettu oma piha. Päiväkodin ikkunoista näkyy metsää ja sisätiloista löytyy kahluuallas. Kymmenen minsan kävelymatka, tosin matkalla on aika tiukka ylämäki, jota ainakin viime talvena oli useimmiten vaunukelvoton. Muttei tarvi bussilla lähteä kuljettamaan, se on sentään hyvä.

Soitin hetken mietittyäni kriisipuhelun kanssaäidille, jonka lapsi on myös menossa syksyllä päiväkotiin. Hän lupasi ilmoittaa omalle johtajattarelleen, että vaihtaisi ykköshakunsa samaan mestaan. Oispa kiva kun olisi tuttu kaveri samassa ryhmässä!

No mutta tällehän ei mitään voi, paitsi ilmoittaa, että kyllä me se paikka Pululle tarvitaan elokuussa. Ja ilmoitinkin, joten paikka järjestyy. Käydään sitten siellä katsomassa, kun tiedetään minne ollaan menossa. Nyt voisikin sitten ruveta hermoilemaan jostain muusta.