Aamulla meni hermo. Lapsi ei niin kuin olisi millään vetänyt puuroaan. Istuttiin tunti vääntämässä yhtä hemmetin puolikasta pilttipurkillista. Sit luovutin. Ja rupesin oikein otsani rypyssä fundeeraamaan. Vaikkei pitäisi, koska tässä iässä se jää sellaiseksi.

Jotenkin pienessä mielessäni yhdistin monta asiaa. Kohta 1) maidon ylituotanto tässä alasajovaiheessa. 2) Lapsi ei suostu syömään sapuskaansa. 3) Lapsella ylettömät yöjamit, kun kunnon ihmiset haluaisivat nukkua. Ja spädäng, niinpä sitä vaan ratkaisuja pukkasi kuin lunta tupaan ikään.

Ratkaisu kohtaan 1 ja 2: syötetään lapselle kiinteitä ensin ja maito perään. Eli toisinpäin kuin toistaiseksi.

Ratkaisu kohtaan 2: esimerkkioppiminen, eli vedetään omat sapuskat ensin oikein selkeästi ja onnellisena mässyttäen, ja työnnetään lapselle sapuskaa nassuun siinä ohella/sen jälkeen.

Ratkaisu kohtaan 3: saadaan lapsi syömään paremmin, koska se tapasi nukkua paremmin syötyään hyvin.

Ainoa iso ongelma tässä on, että lapsi ei välttämättä saa riittävästi maitoa, jos hörsii kiinteät. Mutta ajattelin ratkaista tämän niin, että jätetään ekaksi kääntämättä aamupuuro ja iltapuuro. Tää on myös siitä ovelaa, että saadaan samalla vaivalla rintaman käyttöaste suurin piirtein samaksi päivällä ja yöllä.

Ensimmäisen testiajon perusteella ratkaisukimara toimii vallan mainiosti, paitsi juurikin tuon maidon saannin osalta, koska kiinteiden perään ei mene äidin- eikä kaupantädin maitoa kuin muutama hörppy. Paitsi että noi hörpyt on varmaan näilä paineilla normaalia suurempia, joten vaikea arvioida kuinka paljon vajausta jää. Tuskin Pulu nyt parissa päivässä riisitautiin kuitenkaan ehtii kuolla, joten testailen vaikka viikonlopun yli miten käy.

Kommenteista päätellen jälkikasvullani on nyt seuraavan safkan paikka.