Nukutuskeikkailun ensimmäiseen (1.) yöhön valmistuttiin huolella. Ensinnäkin (1.) mies irrotti pinnasängyn etupinnat, niin että Pulu nukkuu nyt laidattomassa sängyssä. Tämä oli tarpeellista, sillä miehen kädet eivät yllä pinnojen välistä lapseen, joka tykkää nukkua naama kiinni takalaidan pinnoissa. Ja huutaa siellä samassa paikassa, jos tarvetta on. Ja yön pimeydessä sängyn yllä leijuvaa isiä Pulu puolestaan taisi pelätä, mikä ehkä osittain selittää sitä, miksi isi ei ole erityisen onnistunut yörauhoittelija.

No pinnalaita on poistettu, ja Pulu on onnistunut siitä huolimatta nukkumaan sängyssään. Ainakin kahdet (2) päikkärit ja yhden (1) kokonaisen yön. Yön aikana Pulu heräsi kerran (1), joten tää oli taas helpompi yö (1).

Toiseksi (2.), hankimme Pululle unilelun. Toistaiseksi Pulu ei ole kiinnostunut mistään unilelusta syntymänsä jälkeen, kaikkea ollaan kokeiltu pehmoleluista äidin t-paitaan ja unirättiin. Pulu on vaan nypläillyt ja nipistellyt nukuttajan sormia, käsivartta, nenää tai mitä vaan muuta sormiin osunutta kohtaa. Mutta nyt sitten saatiin aikaiseksi yrittää taas kerran hankkia siirtymäobjektia.

Kävimme siis nalleihin erikoistuneessa putiikissa. Ja testailimme lähes kaikki Pulua pienemmät mallit kirahveista kilpikonniin ja ankoista dinosauriisiin. Voittajaksi oli valikoitua ensin musta harakka ja sitten keltainen nalle, kunnes... Pulu äkkäsi sammakon. Ja se sammakko on sittemmin kelvannut syliteltäväksi jopa sängyn ulkopuolella. Nukuttaessa se on erinomainen, sillä on nimittäin pitkät raajat, jotka kelpaavat Pululle sormien korvikkeeksi, kun silmät ovat ylipuolitangossa.

Olen varovaisen optimistinen tulevien öiden suhteen. Pululla on piinnattoman laidan edessä on äitiyspakkauksen patja lattialla varmuuden vuoksi ja minulla korvatulppia yöpöydällä.