Pulun tapaturma-alttius on saavuttanut aivan uudet sfäärit. Nimittäin yläilmat ovat alkaneet toden teolla kiinnostaa. Toistaiseksi poikanen nousee enimmäkseen polvi-istuntaan. Mikä ei keittiön liukkaalla laminaatilla ole ollenkaan paras ratkaisu. Mutta eniten täynnä yllätyksiä kyllä.

Tai sitten hän nousee puljaamaan huvituskeskuksellaan. Eli entisellä sitterillä, jonka koira edelleen soittaa samaa titittidii-meininkiä samalla titittidii-kanavalla. Biisi on niin tarttuvaa sorttia, että jätkä on ruvennut hyräilemään sitä. Toinenkin huvituskeskus, nimittäin isin tietokone, kiinnostaisi kovasti. Valitettavasti vaan paskamutsi tai tylsäfaija yrittävät estää moiset huvitukset. Johdotkin on mahdollisimman tarkkaan piilotettu. Mikään johtosuoja ei riittänyt. Laitettiin laatikosto.

Kaikkein kivoin nousupaikka on kuitenkin pinnasänky. Siellä voi sitten vaikka ulista surkeaa kohtaloaan kohtalon uhrina. Että aamu tuli, ja ketään muuta ei kiinnosta. Tai innosta.

Muissa uutisissa. Isi oli ekaa kertaa yön pois Pulun ihmistentunnistelun ja perheeseen leimautumisen jälkeisessä elämäntilanteessa. Muuten meni ihan hyvin, mutta nukahtaminen oli tavallista hankalampaa. Jotain selvästi puuttui. Meillä isi on pääasiallinen lapsen nukuttaja, ja ei se näköjään vaan ole sama nakottaako siinä sängyn vieressä isi vai äiti. Muutenkin lapsi oli oikea sylieläin koko illan ja uudestaan aamulla. Oppi kuitenkin laittamaan itse tutin suuhun nukkuessaan. Aika sankari.

Päivällä mummu ja pappa kävivät vieraisilla. Ja toivat auton! Auto on melkein paras. Mutta ei ihan paras, koska ihan paras on isi! Pulusta tuli sylieläin sillä sekunnilla kun isi tuli kotiin, hyvä kun malttoi käväistä äidin sylissä edes imetyksen ajan. Ja nyt ei voi sitten nukkua millään, kun pitää niin kovasti murista ja päppäillä päivän kuulumisia. (Isilläkin oli vissiin vähän ikävä, ei hän ihan tässä määrin normaalisti lässytä Pululle.)