Pulu on tehnyt paikallisen läpimurron. Jubilee! Nimittäin yksi (1) ylähammas (vasen etu. Tai oikea pojan omasta näkökulmasta) on löytänyt tiensä ulos ikenestä.

Oli muuten aika kauhea homma siinä. Kolme viikkoa etanavauhtia yhä lähemmäs pintaa. Ja puoli päivää ihan törkeää ulinavääntöä ja raivokasta järsimistä. Kirsikkana kakun päällä aivan kauhea kilari kun kehdattiin kylvettää. Jätkä ei suostunut istumaan ammeeseen, vaan nakotti maailman surkeimpana sumutorvena nilkkoihin saakka veden vallassa ja tuttia toisessa suupielessä roikottaen.

Että täs on taas sellaiset reippaat "Äiti, miten sä saatoit!"-henkiset jatkot meneillään. Mutta sain yhden roikkuneen työhomman hoidettua niillä syyllisyyksillä. Herra "te aiotte hukuttaa mut kuitenkin" Columba ei myöskään näytä ottaneen pysyvää vahinkoa, vaan vetää zetaa unihäkissään kuin kuka tahansa koe-eläin lapskulta.

Mistä tulikin mieleeni, että pitää muistaa ottaa kamera mukaan makkariin. Koska veikkaampa, että joskus vielä katson Pulun unihäkkikuvia suuremmalla nostalgialla kuin syyllisyydellä. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun sen teinixinä mieluiten kahlitsisi patteriin, mutta heittää sitten kuitenkin ruotsinlaivalle interraillipun ja rinkan kanssa. Oeoeoe.