Aamun työpaikoille ja tarhaan soittelusta selvisin lähes kunnialla. Siis meillähän ei ole edes mitään tarvetta tuntea ilmaisua "liikaa informaatiota", tai soveltaa sitä edes silloin kun puhelimen toisessa päässä yritetään selvästi päästä korvatakiaisesta eroon.

Ja siinäpä melkein olivatkin sitten päivän aikuiskontaktini. Tokikin skidi heräsi päikkäreiltä silmä eeppisesti turvoksissa ja kauniin ferrarinpunaisena. Joten käväistiin pikapikaa paikallisessa terveyskeskuksessa haukuttavana, ettei oltu soitettu jo aamulla, jolloin lääkärinaikoja olisi ollut vielä jäljellä. Niin että heipat täältä paskamutsikisastudiosta taas, juuri nyt ollaan erinomaisessa kisakunnossa.

Jotenkin kumpikaan sairaanhoitaja ei suostunut tajuamaan, ettei Pulun silmä ihan siltä näyttänyt aamulla, vaan vasta päiväunilta herättyä. Kai nilllä on joku telepaattinen alkkisnistipatologinenvalehtelijalusmu-detektori, joka automaattisesti piippaa punaista, jos lapsi tuodaan hoitoon vasta puolen päivän jälkeen.

Itse silmässä ei kuulemma mitään epänormaalia ole, et näillä mennään ainakin huomiseen. Punoitus ja turvotuskin on laskenut vain lievästi epäterveen näköiseksi.

Kyl se on kuulkaa vaikeaa arvioida, että kuluttaako sitä ylihysteerisenä mutsina yhteiskunnan vähäisiä resursseja turhaan oman lapsensa takia, kun maassa on kuitenkin niin paljon lapsia jotka eivät päässeet hoitoon kun ajat oli viety. Vai onko se lapsparka sittenkin lähinnä heitteillä ikioman paskiksensa armoilla, ja pitäisi jo soittaa lastensuojeluun.

Onneksi meidän lapskulta on jo niin omatoiminen, että istuu tälläkin hetkellä keittiön lattialla paahtoleipäkasan keskellä onnellisesti mussuttaen. Lapset on katsokaas niin kestäviä ja neuvokkaita, että selviävät tällain holtittomimmissakin perheissä.