Etenkään tällain aamukahteen hillonneena (testatkaa hei Köyhän miehen lakkahillo, oli niin älyhyvää että keitin kaksi satsia) ei uskoisi, että tuommoisella päältä kolmikuukautisella ja alta neli- voisi olla ripuli. Mutta kyllä vaan näyttää olevan.

Tai siis ainakaan kakassa ei ole ollut koko aamuna sinapissa sattuman sattumaa. Ja sitä sinappia on sitten sadellut vähän sinne sun tänne überväsyneen äidin iloksi ja riemuksi. Ensin turautettiin sängylle ja äidin syliin, koska taivas aukesi (ns.) kun oltiin aamuseiskan aamiaisella (lapsi). Et aika terhakkaasti nousin ylös näin überväsyneeksi äidiksi.

Mentiin sitten ysiltä lopenuupuneina (äiti) ja nälkäisinä (poika) sohvalle koisaussyöpöttelemään ja nukuttiin siihen. Ja eikö taas herätty kakkapommiin? Kyllä vaan herättiin. Ja eikun sohvanpesuun. Iskin vauvan sitteriin, koska kaikki vaakatasot ovat jo saaneet uuden värin.

Ja laitoin harvinaisessa, mutta tervetulleessa nerokkuudenpuuskassa pyyhkeen sitteriin. Onko pyyhekin saanut nyt uuden sävyn? Kyllä vaan on.

Aromikasta viikonloppua itse kullekin. Minä menen nyt pelastamaan jälkikasvuni harmitukselta.