Käytiin taas neuvolassa. Lapsi on nyt strategisesti ottaen 63 cm, 5920 g ja 43,6 cm. Pituuskasvu on ollut tosi huonoa, ilmeisesti kyseessä on just se, että ollaan pidetty nälässä (vahingossa, koska seurattiin Suosituksia (TM) huom.). Eikä toi viikon sairastelu varmaan auttanut kauheesti. Että miinuskäyrällä mennään nyt sekä painossa että pituudessa. Päänympärys sentään kasvaa vahvasti plussalla. Taka-aukile on kasvanut kiinni.

Kun tuli neuvolassa puheeksi, niin jotenkin havahduin, että onhan toi poika jo pari viikkoa pitänyt päätään itse pystyssä. Oho. Että näin havaintoherkkä mutsi mä oon. Ja onko jalat löytyneet? No, onhan se repinyt potkarintassuja kans jo jonkin aikaa. Moron heijaste ja kävelyrefleksi ovat hävinneet, eikä koko tyypissä ole muutenkaan oikeastaan mitään vikaa. Paitsi vaippaihottumassa oli vähän hiivanpoikasta, niin että käväisin kotimatkalla apteekista Sibicortia.

Mitäs muuta? Äiti isketytti reiteen Prevanar13-rokotteen pneumokokkeja vastaan, ei ollut kivintä se. Ja kiinteitä saa kuulemma jatkaa ihan surutta, terkka ehdotti seuraavaksi veteen keitettyä kaurapuuroa rypsiöljyripauksella, parin testipäivän jälkeen saa antaa iltapuuroksi. Ja sitten bataattia, porkkanaa, banaania jne.

Ja mun paino oli tippunut 48 kiloon, 18 kg on häipynyt tästä tomumajasta synnytyksessä ja sen jälkeen. Jeejee. Kaikki ylimääräiset on sit kompaktisti maharöllykässä, joka itse asiassa näyttääkin siltä, että oisin niellyt pari maitopurkkia. Mut eiköhän se sitten viimeistään kun vatsalihakset kuroutuvat oikeille paikoilleen ja vihoviimeistään vähän jumppailemalla. Enkä mä talvella ajatellut muutenkaan biksuissa bostailla, en ees Hietsussa.