Unohtui edellispostauksesta se olennaisin uusi temppu: Pulu on jo pari kertaa nukahtanut ihan omin avuin joko kesken unien havahduttuaan tai ihan vaan väsyessään riittävästi. Olen ihan jouluissani! Tähän asti nukahtaminen on nimittäin aina vaatinut jos jonkin sortin avustusta syöttämisestä kanniskeluun, heijaamiseen, kengurukantoon ja avaruuslaivasteluun (vauva lepää mahallaan miehen käsivarren päällä pää kädellä tuettuna). Paitsi autossa, tietty, turvakaukalossa Pulu häviää unitaistelun ihan joka kerta kun matka kestää yli vartin (tosin herää sitten sillä sekunnilla kun auto pysähtyy).

Joskus ollaan nukuteltu parikin tuntia, mutta nykyään ei enää viitsitä. Aletaan nukuttamaan vasta kun lapsella alkavat silmät lupsua. Lapsentahtisuutta, sano. Mutta ilmeisesti unen tuloa voi kuitenkin edistää riehuttamalla lasta ennen lupsuvaihetta - tämä tarkoittaa toistaiseks iltakärtsäilyä,i mahallaan lattialla pitämistä, babysitterissä hengailua tai satukirjan lukemista, mahdollisesti myös mobilen tarkkailua.

Sääolosuhteista johtuen elämme tällä hetkellä öisin. Kyllä kuulkaa vastaantulevat kalja- ja/tai koiramummot paheksuvat, kun lasta viedään hyökkäysvaunuissa iltaysiltä. Olen oppinut vastailemaan siihen, että voi kun meillä on asunnossa niin kuuma, että lapsi ei pysty nukahtamaan sinne. Tämä yleensä muuttaa vastineen suunnan paheksunnasta sään päivittelyksi. Miehen vastineet ovat yleensä hävyttömämpiä, ja liittyvät siihen, miten hänen nuoruudessaan mummot eivät kaljoitelleet keskellä viikkoa edes hellesäällä. Tääkin kuulemma toimii.

Viime yönä vauva nukkui kahden tunnin iltakärtsäilyn jälkimainingeissa tosi hyvin. Valitettavasti aamukahden syötöllä vasen alkoi olla niin tukossa, että lapsen tyhjennettyä oikean ja nukahdettua nousin itse ylös istumaan kylppärin lattialle, pumppaamaan ja auttamaan ryyniä ulos. Loppujen lopuksi siinä vierähtikin aikaa sitten aamuviiden syötölle saakka, kun ryynit nro yhdeksän (vaatimaton, kellertävä), kymmenen (jättimäinen, puikea), yksitoista (aiemmin korkkaamattomasta tiehyestä) ja kaksitoista (pieni mutta sitkeä) oli saatu toimitettua rintaa vaivaamasta. Onneksi tuli teininä opeteltua SinäMinästä oikea finnienpuristelutekniikka (venytä-purista-venytä-purista), muuten tää ryynäys olisi vielä paljon hankalampaa.

Mutta oikeasti olisin kyllä mieluummin nukkunut samalla kuin vauvakin. Kyseinen pikkuotus heräsi seiskalta ihanaan uuteen päivään onnellisena kuin tatti. Luovutin kasilta syötön jälkeen ja delegoin lapsen huvittamisen miehelle, joka luki pojalle Ivanhoeta. Luulisin. Taju nimittäin meni saman tien kun pääsin sänkyyn. Jossain vaiheessa poika oli ilmestynyt takaisin tissille, ja herää nyt aamupäikkäreiltään.