Siirryin töissä kätevästi vaativampiin hommiin ja sain palkankorotuksenkin. Ja sitten heräsin jälleen yhden 1,5 -tuntiseksi jääneen yöunen jälkeen (Pululla ilmeisesti vatsavaivoja).

Mutta ei auta, sinne vaativampiin hommiin on lähdettävä suorittamaan korotettua palkkaansa. Onneksi on talvi, niin että aikaisempi herätys olisi joka tapauksessa suoritettava, että lapsen ehtii pukea. Varsinkin nyt kun hän on (isommilta pojilta tarhassa, epäilemättä) oppinut juoksemaan karkuun, miel. vaikka päin patteria tai ikkunalautaa. Eihän se karkaileminen ole mitään, ellei jää jotain kivaa mustelmaa matkamuistoksi.

Onneksi lunta alkaa olla niin runsaasti, että Pulua voi viedä pulkalla. Eikä se sieltä ulos muksahdellessaan edes satuta itseään!

Mutta päivä paistaa ja kevätkin ihan muutaman kuukauden päässä. Pulukin on kuitenkin jo kerran elämässään nukkunut 8 tuntia putkeen! Onneksi tällainen hairahdus korjattiin nopsaan ns. torkuttamalla pari seuraavaa yötä.

Käytiin neuvolapsykologilla anomassa pääsyä sairaalaunikouluun. Täti seurasi Pulun menoa ja leikkejä puolitoista tuntia, ja totesi, että "utelias ja määrätietoinen poika". Että ei kuulemma mitään kiintymyssuhdehäiriötä tai mitään muuta psyyykkistä vikaa näytä olevan. Valitin, että unikirjat johtavat meitä harhaan ehdottelemalla, että lapset tapaavat vähän tapailla itkua, ja meidän malli pistää heti nupit kaakkoon. Täti totesi, että lapset on erilaisia, ja tää on varmaan vaan niin määrätietoinen, että hän herää, haluaa jonkun paikalle ja ilmaisee sen pontevasti. Että ei tällaista määrätietoista välttis edes kande laittaa mihinkään unikouluun, ei se siellä mitään opi, paitsi ehkä pelkäämään pimeää.

Me nyt varmaankin unohdetaan kaikki unikoulut ja pyristellään psykologin metodein. Nukutus kuvattoman sadun lukemiseen ja uninalle mukaan kaikkiin päivän toimiin, jotta Pulu hyväksyy sen turvakamuksi öisinkin. Ei silittelyä tai puhetta tai kädestä pitämistä öisin, vaan peitto päälle tiukasti, nalle syliin ja lasketaan käsi olkapäälle. Toistetaan kuusi viikkoa, ja sitten uusi keikka psykologille.

Muutaman yön perusteella emme ole havainneet mitään muutoksia, paitsi isikin on alkanut kuukahtelemaan väsymyksestä ennen iltakymppiä. Ne on noi iltasadut turmiollisia.