Noniin, noniin, noniin. Motivoin itseäni tänään lenkille käymällä lapsikirppiksen kautta. Tarkoitus oli hankkia ihan jotain muuta, mutta ostinkin sitten esim. 3 (3) tuttipulloa. Jotenkin mä varmaan mietin, että nokkamuki on ihan sama kuin tuttipullo. Voi huoh. No pari kivaa bodya löysin, yhdet pögät ja yhdet villasukat, niin että meillä on nyt edes yksi pari, jonka sukat näyttää ihan samalta. Edes hetken aikaa.

Paljon paremmalle mielelle tulin, kun suuntasin shoppailun jälkeen merenrantaan, ja reippailin auringonpaisteessa lahdenrantaa edestakas. Oisin kävellyt kotiin, mutta jänistin tuntematonta reittiä. Vähänkö kuulkaa ihmisen sielu lepää meren äärellä. Pulu oli selvästi samaa mieltä, koska veti sikeitä koko keikan ajan bussipysäkille saakka.

Kotona keräsin koko lepäilleen sieluni ja rupesin stressaamaan ensi- ja nokkamukeista. Nyt kun kerran ruvetaan välinemaidoille, niin välineurheiltaisiin ne pulloista mukeihin siinä samalla. Onko kellään vinkkiä elävässä elämässä hyviksi havaituista merkeistä ja malleista?

Aijoo, Pulu onnistui noin pari tuntia sitten sinnittelemään meikäläisen hoidossa yli puolen vuoden (6 kk) ikään. Miettikää! On ihailtavan sitkeä tuollainen pieni ihmistaimi.

Yritin tänään pulauttaa jotain oodia Pululle, mutta ainoa saavutus sillä saralla on, että Ismon "Taiteilijaelämää" soi edelleen korvamatona. Tai oikeammin ainoastaan sen eka rivi, jossa menee "Neljä maissinaksua on lounasannoksein..." Sensuuri iski. On se kuulkaa hieno homma, ettei suomalainen iskelmäelämä ole pelkästään meikäläisen luovuuden varassa. Tai sävelkorvan. Tai rytmitajun. Paree toimittaa lapsi seuraavalla kvartaalilla jonnein muskariin isänsä kanssa, tai se ei ikinä tokene mun mörrimöykyistä.