Voi miten voi olla oma jälkikasvu rakas! Jos kuka muu tahansa vetäisi neljältä aamuyöllä parin tunnin (4.00 +2h) avautumiset avosuin ja volat kaakossa, potkien ja repien, oisin vähintään heittänyt ulos parvekkeelta. Mutkun kyseessä on Pulu, niin mitä siinä sitten tekee? Yrittää vaan sinnitellä tunnin potkittavana ja revittävänä, ja herättää sit miehen sinnittelemään sen toisen tunnin.

Palkinnoksi sain kauheita painajaisia siitä, mitä kaikkea lapselle voi sattua. Kuinkas muutenkaan.

Tämä päivä on mennyt aika lailla viime yön malliin, paitsi että Pulu repii lähinnä omia ulkonevia osiaan. Pääasiassa korvia ja kaulaa tai leukalappua irti niin, että niskaan jää punainen jälki (se on aika kovaa, koska meillä on kangasruokalaput käytössä). Eilen testailtiin eri korvikemerkkiä, mutta ollaan palailtu normaaliin, koska homma ei ainakaan paremmaksi mennyt. Lasta ei huvita syöminenkään ollenkaan, ja joka syönnillä tulee oksu tai pari.

Hohhoijaa. Jos tää olisi tällaista joka päivä, niin aika synkkää olisi. Onneksi ei ole. Toivottavasti huomenna on jo helpompaa.