Kävin eilen ekaa kertaa ikinä syvävenytyksessä. Huom. se on liikuntaa. Ja koin jonkin sortin valaistumisen. Ekaa kertaa ikinä digastin jostain liikuntamuodosta heti alunperin, ja olin siinä vieläpä ihan hyvä. Tyyliin pysyin liikesarjoissa ja kaikkea (no niiden pointti tavallaan oli, että tehdään mahdollisimman hitaasti...). Ja se tuntui hyvältä. Olin ihan rentouspilvessä, kun pääsin kotiin. Ja nukuin yön ihan älyttömän hyvin, en muista koska viimeksi olisin nukkunut niin hyvin.

Et en ois ikinä liikunnasta uskonut. Tänään käyn testaamassa Pilatesta. Kaikki muut ja niiden mummo on vuosia sitten, mutta mulle on ollut tää tällainen joukkoliikunta tiettyyn aikaan viikosta ollut aiemmin niin hankala konsepti, että ei ole pystynyt. Koska junou, rutiinit eivät ole meikäläisen vahvinta settiä. Täs lapsiperheen myötä olen oppinut  vasta elämään säännöllisesti. Kohta varmaan unohdan venyttää ja paukuttaa työaikaliukumia.

No mutta asiaan. Ulkona ties monetta päivää ties kuin paljon pakkasta. Sisällä istuminen = järki menee, tunteet viiltävät. Myös Pululla, jota ei kiinnosta sahata olkkarin ja keittiön väliä kolmatta tuntia putkeen.

Joten otin ja vaaransin lapseni keuhkoja sen verran, että juoksimme bussiin ja kirpparille. Oli aika laiha tuuri taas, kun pöydät pursuivat pinksuja mekkoja, tai sit 5 € merkkipaitoja, mutta yhden sammakkopaidan, housut ja kudotut puuvillasukat löysin kuitenkin.

Ja ne välikausihaalarit koossa 80cm, 9 €, kiitos. Kumpparit pitää tietysti vaihtaa, mutta muuten puku oli varsin siisti ja polvet, hihansuut ja saumateipit kunnossa. Ei tullut nyt vihreetä, tuli pojanvärinen, mutta ehkä me selvitään tästä suuremmitta traumoitta. Pääasia kuitenkin on, että puvussa saa rymytä vaikka hiekkalaatikon läpi Kiinaan, koska ei tule iso vahinko, jos se hajoaa. Mutta hiekkaa ei silti saa syödä tai heittää.

Niin, että nyt mäkin voin päättää raporttini muiden äitilapsimuotibloggaajien tavoin, että "kevään ja syksyn ulkovaatesetti kunnossa!" Paitsi "asusteita tietysti vielä puuttuu..."