Viime yönä nukuttiin jälleen sellainen vähempiunisempi yö. Yhteen yösyöttöön palaaminen ei oikein onnaa, kun lapsi karjuu naapurit ja naapurinmielisetkin hereille. Ensiksi masuvaivojaan ja siihen perään sitten pissipaineitaan juominkien jälkijunassa. Kun välittömät hädät on hoidettu, ja lapsikin haluaisi nukahtaa, alkaa armoton punkeaminen, ja pian lapsi yllättää itsensäkin konttausasennosta. Ei ole kivaa se. Erittäinkään puolitoista tuntia putkeen toistuessaan.

Mutta positiivistakin on. Alkaa väsymys väistyä nyt kun saan joka yö parisen tuntia lisää unta miehen hoitaessa aamusyötöt ja sen sellaiset. Sitäpaitsi mies kehittyy isänä ihan valtavan nopeasti. Ei edes yritä suorittaa mitään työntapaista lapsen kanssa hengatessaan, puhelee lapselle ja osaa jo omatoimisesti arvioida Pulun vänistessä, että mikäs Pulua vaivaa. Huom. jo vänistessä, ei tarvitse mennä komeampien äänilajien kautta. Lisäksi mies osaa antaa Pululle oikean ruokalajin oikeaan aikaan ilman konsultointia ja pukea Pojalle säänmukaiset vaatteet.

Toivottavasti edes suht rauhalliset yöt palaavat pian. Aletaan vaikka herättelemään poikaa päikkäreiltä nopeammin. Päikkäriherätyskello käyttöön. Ja maissipossua ainoastaan muiden possujen seassa pieniä määriä, vaikka se muuten niin herkkua onkin.

13. Olen nopea ongelmanratkaisija.