niin monta päivää sen pitää rouhia 50mg D3-vitamiinia päivässä saavuttaakseen sellaisen normaalin äitiyskoomailunsa ylettömän kaamosmatalalennon sijaan? Viime vuonna tää koko kaamosmälsäily jäi välistä, kert olin niin hajalla raskaudesta ja toisaalta söin kiltisti vitamiinini. Nyt on jäänyt noi vitamiinit vähän unohduksiin, ja heti kostautui. Tai no ei heti, mutta parin viikon sisään kuitenkin.

Lopullisesti heräsin tähän "nyt ei ole kyllä normaalia", kun simahdin pojan kaa aamupäikkäreille, leppoisasti ajatukseen, että mitä jos mies ajaa lumessa kolarin. Ja heräsin aivan kauheaan painajaiseen, jonka jälkeen rupesin pyörittämään perushuolia ja vanhoja mokia sellaisessa rytmikkäässä noidankehässä. Eikä tässä vielä kaikki, mutta edes teekupponen tai kaverille pirauttaminen ei auttanut. Vaikka kaverilla oli tarjota aivan sairaan hyviä juoruja ja kaikkea. Niin että huitaisin ensiavuksi Pulun D-tippapurkin pohjat ja raahauduin sitten auringonpaisteessa kylänraittia edestakaisin apteekkiin.

Talvi - miten mä sorrun tähän joka vuosi, vaikka tiedän että tää tulee satavarmasti joka vuosi, jos en ole raskaana? Mitä luulette, pitäiskö hakea töihin VR:lle?