Pulu on selvästi ruvennut harjoittelemaan sanoja oikein urakalla. Jostain syystä (epäilen vahvasti, että vanhemmilta perityn säkenöivän älykkyyden johdosta, eikä lainkaan luovuuden puutteesta johtuen) Pulu ei ollenkaan jokeltele ns. lapsenkieltä. Pulu on joko hiljaa tai märisee, jos ei puhu. Tai vetää kilarit. 

Mutta siis yhä useammin Pulun suusta tulee sana. Tämän viikon uutuuksia ovat "titti" (tutti) ja "tiitti" (kiitti). Kiitos tulee usein ihan oikeassa asiayhteydessä: ruokapöydässä Pulu saattaa tiitillä ilmoittaa, että nyt ois tää prosessi valmis mun puolelta, kiitos vaan. Tai potalla, että tulosta tuli. Leikkiessä tietysti, kun annetaan tavaroita kädestä toiseen. Vaikka vain vasemmasta oikeaan.

Pulu on myös alkanut kiinnostumaan siivoamisesta ja ruuanlaitosta. Jee! Eikä enää pelkästään syömällä edellisen päivän lattialle heiteltyjä ja kuivahtaneita muruja, vaan Pulu osaa esimerkiksi pestä lattiaa, pyyhkiä pölyjä ja tiskata. Tiskauksen kanssa saa kyllä olla vähän tarkkana, ettei tule lattia pestyä samalla. Mutta pääasia hei, että meillä voidaan nyt kotipuuhissa käyttää ilmaista ja iloista lapsityövoimaa. Ruuanlaiton kanssa on pikkuisen hankalampaa, kun on kaikkia teräviä, kuumia. sotkevia ja särkyviä juttuja. vähän Pulu kyllä testaili voidella uunivuokaa, mutta se loppui lyhyeen, kun margariini maistui niin hyvältä.

Nyt odotellaan vaan sitä, että Pulun mielestä duplojen ja palikoiden ja muiden lelujen laatikkoon laittaminen olisi yhtä hauskaa kuin niiden pois ottaminen. En ehkä pidättele henkeä, kun ei oo tullut itse tätä opittua päälle kolmessakymmenessä vuodessa.