No niin. The real lapsiperheruokavalio: skidi syö edes etäisesti terveellisesti, paitsi joka lautasellisella ketsuppia ja iltapalaksi vaniljavanukasta. Kun en jaksa laittaa hanttiinkaan. Vauva syö äidinmaitoa. Miehen en ole nähnyt syövän mitään moneen päivään, kun ollaan niin eri rytmissä.

Mies hoitaa päivävuoron, minä sekä päivä- että yövuorossa. Onneksi Tirppa nukkuu jo kolmen (3!) tunnin pätkiä, myös öisin. Joinain iltoina jopa synkronointi on onnistunut, niin että molemmat pojat on saatu taintumaan puoli ysiin mennessä.

Ja itsehän syön pääasiassa mitä vaan, mitä taloon on tuotu rotinoiksi ja mitä ei tarvitse lämmittää, kun sit ei ehtis syödä. Eli kakkua, piirakkaa, juustoa, suklaata ympäri vuorokauden, koska on koko ajan aivan sairas nälkä. Jos joku vaikka ostais tänne bran flakeseja (sellaisia merkkituotteita), niin saisin ruuasta jotain vitamiinejakin...
Näin viikko synnytyksestä alkaa olla jo suht normaali olo. Jos tää homma tulisi jostain kohtalon oikusta testailtua vielä kolmanteen otteeseen, valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen, jos mitenkään mahdollista. Vaikka rouhin vielä särkylääkkeitä tasaiseen tahtiin, pystyn kuitenkin esim. ottamaan Pulun syliin (mikäli pikkuveli ei ole safkaamassa just silloin) ja hengaamaan leikkiksellä, siivoamaan ja potkimaan palloa. Keisarinleikkauksen jälkeen meni parisen viikkoa ennen kuin vauvan nostelu tai kyljen kääntäminen lakkasi sattumasta aktiivisesti.

Tää kahden skidin kanssa elely on vielä vähän arpomista. Pulu on ottanut Tirpan vastaan hyvin: päivittäin on yksi suurempi protesti (maitolasi lattialle, pissit lattialle, hirmukilarit), mutta enimmäkseen Pulu ottaa positiivista kontaktia pikkuveljeen (silittää, laittaa tuttia, keinuttaa sitteriä). Unille on vaikea rauhoittua, mistä huomaa, että aika raskas on tämä elämänmuutos pienelle, ja tsemppailuhenkeä ehkä liikaakin. Sydämeni oli särkyä, kun Pulun kanssa keskustelimme yksi ilta tykkääkö äiti Pulusta enää... 

Tänään jouduin jäämään ekaa kertaa poikien kanssa kotiin yksin. Ensimmäinen tunti meni vallan mainiosti, kun Tirppa nukkui ja Pulun kanssa piirrettiin. Mutta tietty justiinsa Pulun ruoka-aikaan Tirppa heräsi turauttaen, vaippashöy oli ennen näkemätön, Pulu ei suostunut nukahtamaan päikkäreille, minä en päässyt vessaan tai ehtinyt syömään ja sitten Tirppa kaipasikin jo safkaa ja nukuttelua. Niin että Pulu joutui leikkimään yksin huoneessaan päikkäriaikansa, koska ympäriämpäri kämpässä ei turvallista rempan takia.

Niin, mainitsinko, että miehen parvekeremppa on edelleen kesken? Ja meillä haisee olevan kosteus/homevaurio kylppärin rakenteissa. Onneksi ehkä pienellä alueella, mutta remppasotkua jo nyt, vaikkei edes kosteuskartoitusta ole tehty. Jos oisin hermoilevaa sorttia... Mutta onneksi en ole ja vauva tuoksuu taas uunilämpimältä hiivaleivältä, joten...