Tässä on näköjään keskitytty viime aikoina valittamaan yöelämästä. Mutta kyllä meillä elellään päivisinkin. Päiväelämässä on vaan niin vähän valituksen aihetta, että ei jaksa vaivautua.

Tänäänkin oli tosi hyvä päivä. Skidi söi viime yönä kaksi (2) kertaa, mutta nukkui viisi tuntia putkeen kakkosruokailun (2.) jälkeen, joten aamu meni aika jouhevasti. Sitten pääkallopaikalle ilmaantui toverillinen toveri, jonka kanssa hengailtiin pitkälle iltaan. Ja lopuksi mies tuli kotiin töistä ja laittoi työkopperooni lattian lopullisesti paikoilleen.

Niin että ei voi kauheasti valittaa. Lapsi hokasi tänään, että istua voi ilman tukeakin. Jos ei siis heti ensalkuun havaitse, että tuki hävisi. Jos myöhemmin havaitsee, niin ei niin välitä. Ilmeisesti vahinko on tapahtunut jo.

Toisaalta taas hän myös havaitsi, että äiti voi hävitä jonnein. Ja että pitää laittaa äänimerkki, jotta se älyää tulla takaisin. Tää vaikuttaa vielä ihan söpöseltä, mutta epäilenpä, että tästä vierastushommelista häviää hohto muutaman päivän sisään.

Mikäli yö menee suht hyvin, niin huomenna saattavat jäädä päivitykset työmaan sisustamisen alle.