1. Lapseni kokeili päiväkotielämää kypsässä 1 v 3 kk iässä viikon ajan ja tuntui tykkäävän siitä. Ekana päivänä pikkusankari oli vain yhdessä äidin kanssa leikkimässä muiden ryhmäläisten kanssa päiväkodin hiekkiksellä, sitten jäätiin seuraavana päivänä lounaalle, sitä seuraavana mentiin jo aamupalalle ja sitten harjoiteltiin ryhmässä ilman äitiä leikkimistä ja päiväuniakin. Tuntui, että päiväkotielämä sekoitti enemmän äidin elämää kuin lapsen.
2. Lapseni kaipaa elämäänsä rutiineja, jotta hän kokee elämänsä turvalliseksi. Kun joka päivä syödään, leikitään, ulkoillaan ja nukutaan suurin piirtein samoihin aikoihin niin päiväkodissa kuin kotonakin ollessa, lapsi pystyy ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu ja kokee ikäryhmälleen sopivasti elämänhallinnan tunnetta. Lapsen ei päiväkodissa ole kuitenkaan pakko tehdä mitään, jos ei huvita.
3. Lapseni elämässä on useita turvallisia ja tuttuja aikuisia: on isi ja äiti, mummit, kummit, vanhempien ystävät ja vielä päiväkodin tutut hoitotädit. Päiväkodissamme on järjestetty niin, että uusi hoitolapsi saa kiintyä lähemmin yhteen hoitajaan kerrallaan, eli syliaikaa ja läheisyyttä annetaan erityisen paljon, kunnes lapsi innostuu tutustumaan seuraavaan hoitajaan. Ensimmäisten hoitokuukausien aikana pulunen löytyi aina jonkun hoitajan sylistä, kun kävin hänet päiväkodista hakemassa. Toimiessaan päivittäin useiden hänestä tykkäävien aikuisten kanssa lapsi oppii, että hän on arvokas, kelpaava ja hyvä ihminen sellaistenkin aikuisten silmissä, jotka eivät rakasta häntä samalla tavalla kuin äiti ja isi.
4. Päiväkodissa tarjotaan lapselleni jatkuvasti uusia makuelämyksiä ja erinomaista monipuolista ruokaa juuri niin paljon kuin lapsi jaksaa syödä. Esimerkiksi kolme santsiannosta ja jälkkärit ja kaverin jälkkärit päälle. Lapsi saa viettää vaikka tunnin syömässä, jos huvittaa. Sotkuahan siitä omatoimisesta syömisestä syntyy, mutta onneksi päiväkodissa on hyvät rutiinit näihinkin pulmiin.
5. Päiväkodissa lapseni tottuu elämään laumassa muiden lasten ja aikuisten kanssa. Lelujen jakamisen oppii siinä missä omimisen, yhteistyön siinä missä omien juttujen puuhastelunkin. Pulu oppii myös pyytämään apua ja kiittämään, sekä sen, että muutkin aikuiset kuin äiti tai isi voivat auttaa ja torua, ohjeistaa, kehua, opettaa ja viihdyttää. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että esikoiseni ja toistaiseksi ainokaiseni oppii, että myös toisilta lapsilta oppii paljon. Ennen kaikkea lapsi oppii kommunikoimaan, koska laumassa kaikki eivät ymmärrä hänen halujaan ja toiveitaan intuitiivisesti.
6. Päiväkodissa lapseni saa olla luova monin eri tavoin, jotka eivät olisi tulleet omilta luovuussektoreiltaan varsin kapea-alaisten vanhempiensa mieleenkään. Lisäksi päiväkodissa on enemmän resursseja luovuuden toteuttamiseen kuin kotona. Muutaman päiväkotikuukautensa aikana pikkutoveri on innostunut laulamisesta ja tanssimisesta, sormiväreilystä ja muusta kuvataidetoiminnasta sekä erilaisista uusista leikeistä.
7. Päiväkotilastani ei tarvitse kuljetella erilaisiin harrastuksiin ja kerhoihin päiväkotipäivän jälkeen, sillä päivän lauma-, luovuus-, ja muu aktivointitoiminta on jo suoritettu tasapainoisesti ja luonnollisesti muun päivätoiminnan ohessa. Koti-illoissa ja viikonloppuisin voidaankin elellä perheen arvojen mukaan lapsen tarpeita ja toiveita kuunnellen, sillä vanhemmat kokevat lapsen kanssa vietetyn ajan erityisen arvokkaana. Niinpä meillä leikitään yhdessä, leikkipuistoillaan yhdessä, tehdään kotitöitä yhdessä, syödään yhdessä, tavataan lapsi- ja aikuistovereita yhdessä ja vietetään muutenkin rentoa yhteiselämää kotipiirissä. Vanhempien oma aika sijoittuu lapsen nukkumaanmenon jälkeen ja juoksevat asiat voidaan hoitaa kun lapsi on päiväkodissa, joten näiden järjestäminen ei jyrää lapsen ja vanhempien yhteisen elämän päälle.
8. Päiväkotilapseni päivittäistä hyvinvointia ja kehitystä seuraavat vanhempien lisäksi useat kasvatusalan ammattilaiset. Niinpä me vanhempina saamme apua ja tukea omassa kasvatusprojektissamme näiltä oman lapsemme hyvin tuntevilta ammattilaisilta, jotka osaavat oman koulutuksensa ja kokemuksensa pohjalta sanoa, että onko normaalia, pitääkö tehdä jotain, tai olisiko jo hyvä aika. Päiväkodin hoitajat ovat myös erittäin yhteistyökykyisiä ja kunnioittavat vanhempien päätöksiä, valintoja ja toiveita, sillä he ovat erittäin tottuneita kohtaamaan monenlaisia vanhempia. Informaatio kodin ja päiväkodin välillä kulkee hyvin joka päivä hoitajien ja vanhemman välillä. Informaatio kulkee myös lapselta vanhemmalle, sillä lapsen ilmeestä, olemuksesta ja käytöksestä näkee koti-illan aikana, ollaanko päiväkodissa oltu hyvällä vai huonolla mielellä.
9. Koska kuuntelemme lapsemme tarpeita, olemme suunnitelleet työaikamme niin, että lapsen päiväkodissa viettämä aika on hänen yksilölliset tarpeensa huomioiden sopivan pituinen. Niinpä lapsemme viettää päiväkodissa alle seitsemän (7) tuntia päivässä neljänä (4) päivänä viikossa. Olemme erittäin onnekkaita, että valitsemamme työurat ja -paikat tukevat vanhemmuuttamme paitsi palkan muodossa, myös meidän perheemme yksilölliseen tilanteeseen sopivalla tavalla. Toki tällaista joustavuutta tukevat myös yhteiskunta asettamiensa lakien ja avustusten muodossa sekä lapsen muut läheiset, jotka auttavat tarvittaessa lapsen kotihoidossa. Olemme kiitollisia ja ylpeitä kaikista lastamme tukevista turvaverkoista, harvassa maassa lasten hoiva-asiat ovat niin hyvällä tolalla kuin Suomessa. Lapsen sairastellessa tai tarvitessa kotihoivaa muusta syystä vanhemman työ joustaa. Mikäli vanhempi viettää vapaapäivää, ei lapsikaan mene päiväkotiin.
10. Olemme vanhempina sitoutuneet lapsemme kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitoon ja lisäämiseen. Lapseni päiväkotihoito on meidän perheellemme kaiken kaikkiaan, kaikki näkökohdat huomioiden, se kaikkein paras ratkaisu tällä hetkellä. Olemme seuranneet lapsen positiivista suhtautumista ja sopeutumista päiväkotielämään tarkasti, ja todenneet päiväkotielämän sopivan meidän lapsellemme jo tässä iässä. Päiväkodin hoitajia pidämme erinomaisina lapsemme kasvatuskumppaneina, joilta saamme myös tarvittaessa tukea omaan vanhemmuuteemme. Toki pohdimme muita ratkaisuja välittömästi, mikäli lapsen hyvinvoinnissa havaitaan ongelmia, jotka viittaavat päiväkotielämän haitallisuuteen hänen psykofyysiselle hyvinvoinnilleen.
Tähän pohdintaan yllytti jälleen yksi intternestikirjoitus, jonka luin liian väsyneenä lapsen nukahdettua kuuraketti kainalossa kesken Uppo-Nallen kymmenennen luvun Laulavan Lintukoiran runoiluun. Olisiko sitten kuitenkin fiksumpaa hankkia vaan suosiolla TV?
Kommentit