Mökillä oli tosi kivaa. pestiin vähän ikkunoita, möyrittiin kohtalaisesti hiekassa, syötiin muutamia herkkuja. Ja käytiin miehen kanssa treffeillä kun lapsi oli mummin ja vaarin ja sedän ja sedän tyttöystävän hyvässä hoidossa. Treffit päättyivät jokseenkin puolidramaattisesti, kun saatiin tekstari, jossa pyydettiin palaamaan pikaisesti kotiin, koska Pulua ei saada rauhoittamaan itkultaan.

Kuumehan sillä sit oli. Ja maha sekaisin. Ja mitä ilmeisimmin myös kurkku kipeä ja nenä vuosi. Palailtiin sunnuntaina sairaan lapsen kanssa kotiin ja arvottiin, että kumpi meistä tipahtaa seuraavaksi. Arpaonni suosi tällä kertaa meikäläistä.

Niin että mies on nyt karanteenissa Pulun huoneessa, jossa me Pulun kanssa nukumme noin 16 tuntia vuorokaudessa. Paitsi minä en tietystikään nuku. Pulu on parhaimmillaankin vähän levoton nukkuja, mutta kuumespäissään se pyörii 360 astetta noin puolentoista (1,5) metrin (m) säteellä. Meikäläisen pisin nukkupätkä tässä parin yön aikana on ollut 1,5 tuntia tänä aamuna, kun mies meni myöhemin töihin. Toisaalta, eipä tässä muutenkaan nukkuis mitenkään erinomaisen hyvin pää täynnä räkää ja lämpöä. Onneksi ei ole normaalia ärhäkkäämpi tauti.

Pululla ei ole tänään ollut kuumetta, mutta väsykki on edelleen. Terve Pulu ei sylissä viihdy ihan tähän malliin. Mutta sylittely on ihan hyvä juttu, ei räkä leviä pisin mattoja ja muita huonekaluja, meikän rinnuksille  ja hihoihin vaan. Meen nyt laittamaan itselleni vähän ruokaa, eli lämmittämään yhden Pulumöösin. Tuleepahan kerrankin syötyä terveellisesti, eikä möösissä ole ikäviä kulmia nieleksittäväksi.

Vielä kuusi (6) tuntia kunnes mies tulee kotiin. Oeoeoe.