Nokkelimmatpokkelimmat teistä varmaan huomasivat, että eilen jäi viimeinen ruokatauko puolella vajaamittaiseksi aiotusta. Eikä mitään kommenttiakaan irronnut koko päivästä, vaikka päivä oli tosi kivuuspäivä shoppailuineen ja tovereiluineen. Kuka arvaa? No tissitukoshan se. Oli vielä ylläripyllärikivulias tällä kertaa. Ja skidi mahtoi vetäistä todistusaineiston henkeen aamukahden syötöllä. Unipäiväkirjakin on vajaa em. syystä johtuen, ja itse odottelen aamupäikkäreitä nk. aika innolla (no vähän nuupahtaneella innolla, mut ei tässä jaksa oikein kärrynpyöriä heitellä).

(äiti herää)

2.09 maito+maito

2.50 omaan sänkyyn nukkumaan

(äiti herää)

5.07 maito+maito nukkuvana

5.25 lopettaa akt. syönnin

5.33 rohinaa, ei paha

5.40 omaan sänkyyn

(äiti herää)

7.41 herää, vaipanvaihto, hengaa sängyssä

8.07 maito+luumupuuro

8.29 maito

8.33 vetää maitoa henkeen

8.38 nieleskelyä, röyhtäytys

8.52 miniröyhy

8.55 1 ml Gaviscon, pystysylittelyä

9.10 minipukli

En jaksanut yöllä ruveta ihmettelemään Gavisconin kanssa, mutta meni tää näinkin, kun röyhtäytti vaan huolella. Pulu nukkui läpi ruokailutoimitusten ja poisteli pahat ilmat siinä samassa. Ilmeisesti pikkutoveri alkaa tottua tähän ruokailurytmiin, kun herää aika lailla minuutilleen syömään, tai odottelee ihan tyytyväisenä just minuutilleen, muttei sekuntiakaan pidempään.

Tissitukostelu ei tämän ihmiskokeen mukaan ole myöskään kiinni syöttövälien pituudesta. Tämänkin ihmeellisen tiedonmurun maailmalle riepotti yx onneton ihmiskohtalo. (No en oo onneton enää, tukoksissa on sentään se hyvä puoli että välittömästi kun se on mennyt ohi ja on saanut vähän nukuttua päälle, niin olo ja meininki on ihan tavis.)