Oltiin ekan (1.) kerran miehen kanssa oikein yön yli lomalla yhdessä ilman lasta. Käytiin kesätapahtumassa ja hengailtiin kavereiden kanssa. Siis niiden, jotka ovat kulkeneet mukana vuosikausia jo ennen lasta. Joiden kanssa ei tartte puhua lapsista, mutta saa jos haluaa.

Ihan parasta. Lievä kaipuu tuli takaisin lapsettomaan elämään. Ja sit heti perään kamala ikävä lasta. Et ehkäpä tässä ollaan vaan varsinaisia nirsoja, joille mikään ei kelpaa. Lopulta kaikki tuntui kiteytyvän siihen, että kumpa olisin ymmärtänyt käyttää enemmän biksuja silloin, kun keskivartalo ei ollut vielä räjähtänyt ja sitä oli muutenkin nuori ja murea. Et luultavasti tää nykymeisinki on sit kuitenkin melko hyvä just tällaisenaan, ja yksi (1) abdominoplastia (?) korjaisi loputkin murheet.

Raportin perusteella lapsi oli viihtynyt mummin kanssa hyvin: syönyt julmetusti, uinut reippaasti, nukkunut läpi yön ja kakkinut ympäriämpäri kylppäriä aamulla. Meen nyt nukuttamaan pikkusankaria, huomenna olisi eka (1.) virallinen tarhapäivä. Aion jättää lapsen yksin noin 1,5 tunnin ajaksi. Tai kuinka kauan siinä kestää, kun hankitaan uudet kynsisakset sadevesikaivoon hukkuneiden tilalle. RIP fiskarsin oranssit, loppu oli nopea ja yllättävä.