Oltiin yllättäen viikonloppu taas mökillä. Meinasin jo vähän loppuunasti väsyneenä, ettei lähetä, mutta sit mies puhui yli. Tai en jaksanut vaan todeta ei. Tai olin liian hyvällä tuulella perjantaina, kun oltiin hupailtu mummun ja papan kanssa Korkeasaaressa koko päivä, enkä jaksanut ruveta mihinkään ponnekkaaseen kieltämiseen.

Mutta ihan hyvä, oli taas tosi kivaa mökillä. Pulu nukkui edelleen überhuonosti, mutta mummi uhraavaisesti otti pojan niskoilleen aamuisin, jotta minä pääsin jatkamaan unia ja mies golfaamista.

Lauantaina käytiin reisun päällä yhdellä saarella, josta löytyi jänskiä raunioita ja ihan himopaljon metsämansikoita. Junou, sellaisia sormenpäänkokoisia. Ja kun sanon himopaljon, niin tarkoitan, että tunnissa tuli kerättyä puoli muovikassillista. (Vaippoja ei sit vaihdettu, kun muovikassi käytettiin parempaan tarkoitukseen, mutta onneksi ei tullut hätää kesken kaiken.) Pulu oli maailman onnellisin pieni poika istuessaan mansikkakedolla ja vetäessään marjoja molemmin käsin suuhunsa. Saarella kävi myös pieni onnettomuus, kun mies liukastui poika sylissään kalliolla, mutta onneksi ei mitään sattunut.

Sunnuntaina käytiin puolestaan kanttarellisaarella. Ja mukaan lähti puoli muovikassillista sieniä. Tällä kertaa kaikki pysyivät pystyssä, mutta menetettiin yksi lipokas. Tai minä siis menetin. Mutta pieni hinta kesän ensimmäisistä kanttarelleista. Ja siis oikeesti, jos kukaan muu ääliö ikinä aikoo laittaa lipokkaita sienimetsään, voin vakuuttaa, ettei kande. Jouduin noin ziljoona kertaa muurahaistenpuremaksi (eri muurahainen lähes joka kerta).

Kotiin palattua kävin vielä salilla. Nyt kun uni maittaisi juniorillekin, niin olisi aika hyvä setti koossa ensi viikkoa ajatellen.