Täs vaiheessa sitä alkaa kasvaa näköjään ulos äitiysvaatteistaankin. Heitin vähemmän kaukonäköisesti kiertoon viime keissin kauheimmat, jotka olivat myös suurimmat, joten tässä t-paitakaudesta pitkähihaisiin siirryttäessä on tullut jopa vähän vilu. Maha lämmittää, mutta ei käsivarsia.

Sain naapuriäitihenkilöltä loppuraskauden ajaksi lainaan mahanmentäviä vaatteita. Jee! Kyllä kandee ajoittaa nää raskaudet tälleen limittäin naapurien kanssa, niin ei tarvi lähteä vaatekauppaan tai hytistä. Luovutan omani ja lainatut sitten hänelle palveluksen jälkeen.

Muistin käydä neuvolassakin eilen. Painoa tullut lisää 400 gr viikossa sitten edelliskerran, nyt ollaan +11 kg:ssa alkuperäiseen verrattuna. Paljon kohtuullisempi meininki kuin viime kerralla. Proteiinit +1, mutta sokeri ei, Hgl 125 ja verenpainekin vielä ihan normaalin rajoissa, joten mikäpä tässä.

Tirpallakin vaikutti olevan ihan hyvä meininki. Se kerrankin nukkui sydänääniä kuunnellessa, joten saatiin ne äänet kuuluviin parissa minuutissa. Minkään sortin kiinnittymistä ei ollut havaittavissa, ja muuten vauva roikkuu selkäranka ylöspäin. Mitään supistuksia tai edes harjoitussupistuksia mulla ei ole vielä ollut, joten ei tää tämänkään vuoden malli taida olla ennen aikojaan tulossa.

Kauhean kiinnostunut se terkka oli synnytyssuunnitelmistani. Sanoin, etten ole oikeastaan miettinyt vielä koko asiaa, kun onhan tässä vielä vähintään kolme viikkoa aikaa pohtia. Tavallaan kuitenkin hyvä, että tuli puheeksi, kun sitä joutuu synnytystapa-arviossa kuitenkin jotain mieltä olemaan. Samapa kai tuo, millä tapaa Tirppa syntyy, kunhan kaikki selvitään terveinä ja hengissä. Bonarina tietysti, ettei tarvitsisi montaa viikkoa yliajalla kärvistellä.