Joulut lusittu, kivaa oli, ja jopa lahjat siellä kiiltävien paperien sisällä kiinnostivat Pulua. Pulu tervehtyi sopivasti jouluksi, ja pystyi täten vetämään aikamoiset määrät joulupullaa, -pipareita ja kinkkua. Flunssapaastomasuun mahtui aika lailla. Enemmänkin olisi mennyt, mutta ei annettu. Se oli Vääryys, Huutava.

Pulu hali ensin pullapojan ja ahmaisi sitten siltä pään. Seuraavaksi Pulu oppi seuraamaan piparilautasta. Sittemmin Pulu oppi huutamaan "pipa, PIPAPIPAPIPA!" Ja muutamat joulun jälkeiset päivät ollaankin nautittu Pulun ruokaseurasta seuraavaan tapaan:

1. Äiti/isi/tmv tarjoaa ruokaa*

2. Pulu laittaa järkyttävän raivarin (tm). Ja tarkistaa tuloksen**

3. Jos järkyttävä raivari (tm) ei tuottanut tulosta, Pulu laittaa parkuen. Ja tarkistaa tuloksen***

4. Jos parkuma ei tuota tulosta, Pulu kertoo ääliöille, mikä on: "pipa, Pipapipa PIPA!" Ja osoittelee tarmokkaasti keksikaapin suuntaan, jos ne eivät vaikka tiedä, missä ne piparit asuvat.

5. Jos pipari ei edelleenkään ilmesty lautaselle, Pulu syö kostoksi kaiken mitä lautaselta löytyy ja heittää sitten tyhjän lautasen mielenosoituksellisesti lattialle. Et siitä saitte, pihit!

Jännityksellä odotamme, unohtuvatko piparit ennen seuraavaa joulua.

*ruokaa = jtn muuta kuin pipari

**mulkoilee kulmainsa alta

***mulkoilee kulmainsa alta