Maissivelli ei kyllä nyt näytä sopivan erään Pulun massuun yhtä hyvin kuin se sopii sen saman heebon suukkiin. Kymmenen lusikallisen kerta-annoksilla tuli aika normivöyringit aamuyöstä yhtenä yönä ja toisena sitten taas humppausmeininki.

Tosin en tiedä kuinka luotettavat mittausmenetelmät meillä oli, kert a) molemmat humppayöt ovat seuranneet äidin soijapyörykkälounaspäiviä, ja äidillekin menee niistä ihqupalleroista massu jokseenkin sekaisin. Ja b) ajatus hävisi. Eikun joo, tokana yönä äiskää kiukutti muutenkin, koska koko päivän tukosti oikealla, ja iltamyöhään ryyni putkahti esille ja rikkoi rinnanpään matkalla, niin että se on edelleen aika kipeä.

No summa summarum, joka tapauksessa päädyttiin nyt siihen, että isillä on aamupalaveri huomenna, eikä aamuviiden avaruuslaivaretkeä poistoputken huoltamiseksi voida näin ollen järjestää. Toisin sanoen, maissivellikokeilut jäivät toistaiseksi nyt tähän. Sen sijaan aloimme testailemaan päärynäsosetta. Sen konsistenssi ei ollut Pululle yhtä mieleen kuin vellin, mutta hetken, eli noin puolikkaan lusikallisen kanssa harjoiteltuaan sai Pulukki juonen päästä kiinni - loput viisi menivät enimmäkseen kitalaen kautta nieluun eivätkä enää alahuulen kautta leualle ja siitä käden auttamana tukkaan ja paidalle. 

Tavallaan ois ehkä hyvä, että tää päärynäsose sopisi pojan sisäelimistöllekin, koska ensimmäistä kertaa ikinä... Tänään täällä... Molemmat rinnat tukossa yhtä aikaa. Ta-dah. Tässä alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään ns. luovutusfiilis. Että ehkäpä meidän lapsi sairastuu sit astmaan ja allergioihin ja jalkasilsaan, koska sille lakattiin juottamasta äidinmaitoa alta puolen vuoden, mutta ehkä se on parempi ratkaisu kuin se että sen äiti suoritti itselleen mastektomian eräänä synkkänä yönä kuorimaveitsellä ja Fiskarseilla. Tässä on nyt tullut näiden kaa rimpuiltua niin useasti, että alkaa pikku hiljaa tulla mitta täyteen.

No ehkäpä tää taas tästä kun saan seuraavat huumeet läiskittyä näkkäriini. Puoli tuntia vielä, puoli tuntia vielä...